Ulkosuomalaisesta ulkohankolaiseksi: Tulliniemen luontopolku

Ennen lumen ja jään tuloa oli ehdittävä patikoimaan Tulliniemen luontopolkua pitkin, joka johtaa Suomen eteläisimpään kärkeen. Paikkaan missä Saaristomeren ja Suomenlahden tyrskyt sekoittuvat. Tulliniemen luontopolulle on matkaa Hangon keskustasta muutama kilometri ja matka taittuu nopeasti joko kävellen tai pyöräillen. Luontopolku on 6,6 km pitkä ja siellä saa kulkea vain jalan. Koirien ulkoiluttaminen on alueella kielletty.

Polun alkupäässä on pitkospuut ja polku kulkee kivisen rannan tuntumassa. Edes meren muovaamaa pyöreää kiveä ei saa poimia rannalta matkamuistoksi! Pitkällä rannalla kasvaa silmänkantamattomiin merikaalia. Rannan tuntumassa oli muutama penkki, jonne voi patikoinnin lomassa istahtaa ja ihailla maisemia. Rannan jälkeen alkaa luontopolun metsäinen osuus ja vaaraa eksymiselle ei ole, sillä luontopolun reitti on erittäin hyvin opastettu. Hangon kaupunki oli laittanut polun varteen kylttejä, joissa toivottiin patikoijien pysyvän reitillä uhanalaisten kasvien suojelemiseksi.

Varsinainen yllätys oli polun varrella olevat ränsistyneet parakit, jotka olivat eristetty aidalla. Historia kertoo, että neuvostoliittolaiset rakensivat Hangon vuokra-aikana v. 1940 alueelle kasarmin. Jatkosodan aikana saksalaiset rakensivat sinne 100 parakkia sotilailleen. Myöhemmin, saksalaisten lähdettyä v. 1944 parakkialue toimi mm. karanteenileirinä, jossa kuulusteltiin neuvostoliittolaisia sotavankeja. Vuonna 1948 alueesta tuli naisten työsiirtola. Siellä pidettiin rattijuoppoja ja irtolaisuudesta tuomittuja. Työsiirtola toimi 1960-luvulle saakka ja vuosien myötä rakennukset ovat purettu ja enää siellä on vain pari romahtamisvaarassa olevaa parakkirakennusta. Katsoin, että niiden vieressä oli iso läjä kattotiiliä sammaleen peitossa.

Loppumatka taittui juurakkoisessa ja kivikkoisessa metsämaastossa. Siitä huolimatta polku oli helppo kulkea, mutta liikuntaesteisille en voi sitä suositella. Vastaan tuli muutama lintubongari ja he kertoivat, että tiput ovat lentäneet jo muille maille. Tulliniemi on lintujen levähdysalue ennen pitkää matkaa pois Pohjolasta sekä keväisin merilintujen pesimisalue. Kun patikoimme metsäisellä polulla, niin kuulin jossain tikan naputtelevan mäntyä sekä näin merenlahdella neljä joutsenpariskuntaa. Mitään muita eläimiä ei kohdalle osunut.

Lopultakin kiipesimme eteläisen kärjen liukkaille ja pehmeän pyöreille kallioille. Vaikka oltiin jo pitkällä marraskuussa, niin näkymä oli upea. Aurinko paistoi ja edessä oli sininen meri. Haluan ehdottomasti palata sinne keväällä, kun muuttolinnut palaavat, ja nauttia kahvia kera eväsleivän sileällä ja aurinkoisella kalliolla.