Hanko alkaa heräilemään kohti kesää

Hanko on ottanut aimo harppauksen kohti kesää. Nyt en kirjoita pelkästään säästä, vaan siitä miten Suomen eteläisin pikkukaupunki on herännyt eloon tuiman talven jälkeen. Jopa minä viihdyn siellä nyt. Sunnuntaiaamuisin ei ole kiirettä pakata kamoja ja lähteä kiireen vilkkaan kohti Espoota. Pikkupuutarhassa riittää nyt puuhasteltavaa, sekä joka kesäinen taistelu voikukkia ja kotiloetanoita vastaan on jo alkanut. Tiedän jääväni toiseksi.

Kuin eteläisestä Euroopasta? Tulliniemen ranta.

Pääsiäisestä kaikki lähti. Pikkuhiljaa ovat kaupungin ravintoloitsijat ja kahvilanpitäjät laittaneet padat ja kattilat tulelle. Varovaisimmat pitävät ovensa auki vain viikonloppusin, jolloin riittää asiakaskuntaa. Suomen lyhyen kesäkauden alettua miltei jokaisen ravintolan ja kahvilan ovet ovat avoinna maanantaista sunnuntaisin. Suosikkikahvilani on rannan tuntumassa oleva Cafferia, josta saa erityisen hyvää salaattia ja vihreää teetä. Suosikkiravintolani sijaitsee omassa pikku pihassa. Sen erikoisuutena on hiiligrillattu kala.

Rauhallisia rantapoukamia löytyy keskustan ulkopuolelta.

Tulliniemen luonnonsuojelualue. Mitään ei saa ottaa mukaansa. Ei edes kiviä.

Kaupungin kauppiaat ovat aloittaneet kesäkauden. Suurin osa pikku putiikeista sijaitsee kävelykadun ja Esplanadin varrella. Nyt on tahkottava kun matkailijoita ja meitä viikonlopunviettäjiä on liikenteessä. Suosikkini on kävelykadulla sijaitseva Tiian veranta. Ystävällisen omistajan valikoimissa on vaatteita, kodintekstiilejä sekä merellisiä ja hankomaisia sisustustuotteita. Viherpeukalona kaipaan puutarhamyymälää. En ole sellaista vielä löytänyt, mutta paikallisen K-raudan valikoimissa on kukkia ja multaa.

Rantasauna Hangon keskustan tuntumassa.

Varma kevään merkki. Hanhet ovat palanneet.

Kaksin rannalla.

Parasta on luonto! Lumesta ei ole jälkeäkään, meri on auki ja muuttolinnut ovat saapuneet. Kaupungin viheralueilla laiduntaa ihmisten niin suuresti inhoamia hanhiparvia. Minusta on ihanaa kun hanhet ovat saapuneet tänne pohjolan perukoille. Kyllä ne raskaasti kirotut hanhenpa...t huuhtoutuu sateen mukana pois. Ja kyllä täällä on tilaa meille kaikille. Meillä on viikonloppuisin tapana pyöräillä Tulliniemen rantaan, jossa merituuli puhaltaa ja sielu lepää. Rannalla tulee vastaan vain muutama keväästä höpsähtänyt hankolainen tai ulkohankolainen, sekä taivaanrannalla lentää suuria lintuparvia. Kiikarit unohtuu aina mökille.

Ei ole kadun numero, vaan talon rakennusvuosi.

Pitsiverhot kuuluvat Hankoon.

Olen kuullut huhuja, että kaupungin pienet hotellit ja majatalot ovat jo nyt täyteen bookattuja. Kaduilla pyöräilee vastaan ulkohankolaisen näköisiä tyyppejä. Ja mistäkö heidät tunnistan? Hotellien polkupyöristä :) Pyöräillen ja jalkapatikassa Hankoa näkee ja kokee parhaiten. Myös matkailuautot ovat ilmestyneet Hangon katukuvaan.

Bulevardi sunnuntaiaamuna.

Auringonlasku kuvattuna parvekkeeltamme.

Aurinkoisen kevätpäivän jälkeen kuuntelen lintujen liverrystä ja lokkien kirkunaa. Katselen merelle ja ihailen taivaanrannan taakse laskeutuvaa oranssia palloa. Toistan itseäni, mutta: kevät on ihmisen parasta aikaa!