Tallinnan tuliainen

Viime lauantaisella Tallinnan matkalla kävin Shishin yltäkylläisessä ja kimaltelevassa jouluisessa ihmemaassa. Kiertelin kuumissani tungoksessa ja tavarapaljouden keskellä. Olin jo valmis lähtemään ulos viilentymään,  kunnes löysin tämän vaatimattoman kauniin puisen keinuhevosen. Nyt heppa keinuu mökin olohuoneessa, kamiinan edessä, seuranaan viime keväänä viereiseltä  pellolta löydetty puulaatikko. Täydellinen pari?!

Shishi sisustusliike Tallinnassa

Shishi sisustusliike sijaitsee Tallinnan Noblessnerin kaupunginosassa. Näin joulun alla siellä myydään ainoastaan joulukoristeita ja tarjontaa oli lattiasta kattoon asti. Liike oli täynnä kultaa, hopeaa, bling blingiä, punaista ja vihreää jouluista sisustustavaraa. Samaisen rakennuksen takaosassa sijaitsi outlet myymälä joka myi joulukoristeita pilkkahintaan. Mies ei viihtynyt tässä jouluisessa ihmemaassa, vaan hän meni viereiseen Pohjalan panimoravintolaan nauttimaan lasillisen kylmää olutta. Satamasta Noblessneriin käveli vartissa ja oli mielenkiintoista tutustua uuteen kaupunginosaan ja sen tarjontaan.

www.shishi.ee
www.pohjalabeer.ee

Tallinnan joulutori

Tunnelmallinen Tallinnan joulutori on avattu. Raatihuoneen torilla sijaitseva saksalaistyylinen joulutori on avoinna 7.1.2020 asti. Tämän vuoksi kannattaa seilata itäiseen naapurimaahamme. Tänä vuonna vanhan kaupungin kujat olivat maltillisemmin koristeltu. Mm.aidot joulukuuset valoineen mukulakivikatujen varsilta puuttuivat. Tunnelma oli siitä huolimatta ihanan jouluinen. Matkailijoita oli torilla ja kujilla kaikkialta maailmasta, monikielisestä puheensorinasta päätellen. Tip Tap!

Roska Thaimaan rannalta

Löysin tämän ajopuunpalan Hua Hinin rannalta muutama vuosi sitten. Asuimme silloin Kiinassa ja meillä oli tapana lomailla Hua Hinissä. Hua Hinin ranta on paikka paikoin roskainen, sillä Eteläkiinanmeren aallot heittävät sinne muovia, puunpalasia ja lasia. Tämän roskan otin matkaani. Se tuoksui suolaiselta merivedeltä ja oli yltä päältä hiekan peitossa. Olisittepa nähneet ystävämme ilmeen! Hullu nainen, kerää kaikkea pa...aa rannalta.Aluksi ajopuunpala toimi tuikkujen alustana, kunnes viime kesänä keksin, että siitä tehdään naulakko mökin vessaan! 

Very Nice

Bonjour! Blogi on ollut erittäin huonolla hapella. En vain ole viitsinyt ja ehtinyt sitä päivittää. Valokuvaaminenkin Olympuksella on jäänyt todella vähiin kesän Kroatian matkan jälkeen. Hain inspiraatiota valokuvaamiseen lyhyeltä neljän päivän lomamatkalta Nizzasta. Suurin osa valokuvista tuli otettua kännykän kameralla. Tässä kuitenkin muutamia muistoja ihanasta Nizzasta, kaupungista, jossa aurinko paistoi ja meri kimmelsi sinisenä. Kaupungista, jossa oli vieri vieressä kauniita rakennuksia, ulkoilmakahviloita, toreja ja ravintoloita. Kaupungista, jossa aurinko lämmitti iholla ja kesä jatkui....

Näkymä parvekkeelta.

Näkymä parvekkeelta rannalle ja kaupunkiin päin.

Illan tullen. Näkymä parvekkeelta.

Viherpeukalon parveke.

Yksi niistä monesta kauniista rakennuksesta.

Rakennusten uskomattoman kauniita yksityiskohtia.

Pyykit kuivuvat lokakuun leppeässä säässä.

Torin värikästä tarjontaa.

Voi ei! Toivottavasti löytyy.

Ovenkulkutin.

Takorautainen ovi.

Lisää rakennusten yksityiskohtia.

Talo numero yksi.

Marc Chagallin taideteos.

Marc Chagallin taidemuseossa.

Värikkäät puuveneet Nizzan satamassa.

Talo numero kahdeksan.

Karua kauneutta Ezen pikkukylässä.

Tallinna, Telliskivi ja Fotografiska

Jäljellä oli enää loman rippeet ja se vietettiin aurinkoisessa Tallinnassa. Lähdimme perjantaina klo 7:30 lautalla Tallinnaan ja satamasta kävelimme suoraan Telliskiven kaupunginosaan. Fotografiska valokuvataiteenmuseo oli avattu klo 10:00 ja halusin, että olemme siellä ennen suurempaa ryysistä. Valokuvia on kiva katsella rauhassa.  

Rakennus oli upea ja se sisälsi näyttelytilan lisäksi kahvilan, ravintolan sekä museokaupan. Näyttelytilat sijaitsivat ylimmässä kerroksessa ja siellä oli esillä neljän eri valokuvaajan näyttelyitä, joista mielenkiintoisin oli päänäyttely eli Jimmy Nelsonin "Home to Humanity" -näyttely. Nelsonin valokuvissa esitellään alkuperäiskansoja ja ne on kuvattu eri puolilla maailmaa. Myös rakkaasta Kiinastani oli pari valokuvaa.

Fotografiska museo sijaitsee myös Tukholmassa, mutta olen kuullut puhuttavan, että Tallinna on Tukholmaa parempi. Mene ja tiedä, mutta minut se valloitti täysin ja sijainti on loistava. Olen ensi kohtaamisesta lähtien pitänyt Telliskiven rosoisesta ja boheemista tunnelmasta.

www.fotografiska.com

Näyttelyn jälkeen kiertelimme Telliskiven alueella. Ihmettelin, että miksi siellä on niin hiljaista ja väljää? Kaikki suomalaiset ryntäävät ilmeisesti suoraan satamasta Tallinnan vanhaan kaupunkiin? Olin Telliskivessä viimeksi toukokuussa ja tuntuu, että sinne on aina ilmestynyt uusia kauppoja, kahviloita ja ravintoloita, joista jokainen on erikoisesti  sisustettu. Nautimme lounaan  F-hoone -ravintolan aurinkoisella terassilla sekä kävimme vielä Peatus -ravintolan terassilla joka on rakennettu vanhaan junanvaunuun. Myös Telliskiven kupeessa olevalla tuoretorilla kävimme katsomassa loppukesän tarjontaa.

Vanhassa kaupungissa oli täysi hulabaloo päällä. Matkailijoita oli paljon ja ilmeisemmin joka maailman kolkasta puheensorinasta ja ulkonäöstä päätellen. Isot kiinalaisryhmät erottuivat selkeämmin. Tallinna ja erityisesti vanha kaupunki on ylihinnoiteltu ja turre maksaa! Anyway, vanha kaupunki on aina niin kaunis katsella. Lähdimme kukkatorin kautta takaisin satamaan, tosin upeat ja ylihinnoitellut pionit jäivät torille. Paluumatka Suomeen meni laivan aurinkoisella kannella.

Oliivipuiden katveessa

Ihana loma Kroatian Splitissä on takanapäin. Kroatiasta on tullut jo perinne, sillä tämä oli jo kolmas kesämme Splitissä. Yhteensä olemme käyneet Kroatiassa seitsemän kertaa. Eli koukkuun on jääty:)

Eikä ihme, sillä siellä oli taas niin mukavaa lomailla!  Majoituksemme teki lomastamme ainutlaatuisen ja ikimuistoisen. Tällä kertaa emme asuneet hotellissa, vaan kivisessä talossa joka sijaitsi kujan päässä, paikallisasutuksen keskellä ja oliivi- ja limepuiden varjostaessa pihan suurta patiota. Puiden suojissa nautimme aamiaista; kahvia, pekarasta (leipomo) aamutuimaan noudettua tuoretta leipää sekä torilta ostettuja vihanneksia ja marjoja. Aamiaisseurana oli talon omistajan mainio kissa, Mirko. Myös illan pimeinä hetkinä patiolla oli kiva istua ja kuunnella viereisestä talosta, miten isäntäväki valmisti iltapalaa, rupatteli keittiössä ja taustalla soi kroatialainen musiikki.

Talo kujan päässä. Kujilla kuljettiin vain jalkapatikassa.

Kukat talon rappusilla.

Aamiaisseurana Mirko.

Kissoja oli paljon, mutta niistä pidettiin huolta. Tarjolla oli kuivamuonaa ja vettä.

Missä ikinä matkailen, niin haluan aina käydä katselemassa paikallisen torin tarjontaa. Toreilla on kiva kierrellä aamutuimaan. Aamuvirkkuina kiertelimme Splitin tuoretorilla ja ostimme aamiaispöytään kurkkua, tomaatteja, hedelmiä ja marjoja. Kotiin viemisiksi lähti jälleen melkoinen määrä mausteita sekä purkillinen hunajaa. Torikierroksen jälkeen nautimme kävelykadun kahvilassa isot kupposet capuchinoa ja katselimme ohikulkevia turisteja, jotka riensivät satamassa odottaviin laivoihin tai etsivät aamiaispaikkaa.

Valkosipulimies.

Futishullun kansan futishuiveja kaupan.

Promenadilla riitti kulkijoita aamuvarhaisesta iltamyöhään.

Illan tullen.

Illan tullen promenadille kokoontui paikalliset sekä turistit.

Papat parkissa rantakadulla.

Viikon aikana teimme yhden ainoan retken Splitin ulkopuolelle. Matkasimme bussilla Trogirin pikkukaupunkiin, joka on Keski-Euroopan parhaiten säilynyt romaanis-goottilainen rakennusryhmittymä. Kaupunki on myös listattu Unescon maailmanperintöluetteloon. Trogirissa ei tuulenvirekään puhaltanut, mutta kuumuudesta huolimatta kiertelimme tovin muurien ympäröimää vanhaa ja kaunista kaupunkia sekä nautimme herkullisen kalalounaan viiniköynnösten varjossa. Paluumatkan teimme meriteitse ja oli ihana katsella ulapalla lipuvia purjeveneitä, rantapoukamia ja siellä täällä olevia pikku kyliä.

Viherpeukalon rappuset Trogirissa.

Kamerlengon  linnoitus.

Päivät menivät nopeasti jalkapatikassa kulkien pitkin vanhan kaupungin kujia ja rannoilla. En ole lainkaan auringon alla makaaja, mutta oliivipuiden suojissa oli miellyttävä lukea dekkaria, kuunnella kaskaiden siritystä ja välillä pulahtaa turkoosinsiniseen puhtaaseen veteen vilvoittelemaan. Kroatialaiset nauttivat rantaelosta täysin rinnoin. Erityisesti viikonloppuna matkaan oli pakattu rantatuolien lisäksi radio, eväät sekä pivot (oluet). Rantakuppilat olivat ääriään myöten täynnä paikallisia sekä turisteja. Rannat olivat pääosin kivirantoja ja jos mielit uimaan, niin uimakengät helpottivat veteen menoa.

Turkoosinsininen meri.

Kalastusalus matkalla hakemaan saalista torille ja ravintoloihin.

Shakinpeluuta rannalla.

Noin 200.000 asukkaan kaupunki Split on syntynyt aikoinaan keisari Diocletianuksen palatsin ympärille ja kuuluu myös Unescon maailmanperintöluetteloon. Vaikka olen jo useasti siellä lomaillut, niin aina vanhan kaupungin kujilta löytyy mielenkiintoisia rakennuksia, yksityiskohtia, näyttelyitä ja ravintoloita. Kroatian ruoka on herkullinen sekoituis balkanilaista ja italialaista keittiötä.Pizzakojuja oli joka kadun kulmassa ja leipomosta löytyi suolaista ja makeaa herkkua.Viimeisenä iltana löysimme kujilta hyvän ravintolan; Pikulece, joka tarjoaa kroatialaista ruokaa tapastyyliin. Herkullisen munakoisotomaatti alkupalan ja haudutetun tonnikalapadan huuhtoi alas hyvä kroatialainen roseviini.

Kaikkialla oli kauniita yksityiskohtia.

Ajan patinaa auringonkeltaisessa rakennuksessa.

Kuivuudesta ja kuumuudesta huolimatta kukkia oli kaikkialla.

Vanhan kaupungin muurien sisältä.

Konoba Korta kujilla. Herkullista ruokaa.

Loman aikana sain viestin vanhalta kollegaltani. Hän kysyi, että: "Miksi viihdyt Kroatiassa?"
Vastasin: " Täällä on puhdas meri, ruoka on herkullista, ihmiset kivoja ja pitkiä, eikä tämä ole liian hieno, vaan rento maa lomailla."