Roska Thaimaan rannalta

Löysin tämän ajopuunpalan Hua Hinin rannalta muutama vuosi sitten. Asuimme silloin Kiinassa ja meillä oli tapana lomailla Hua Hinissä. Hua Hinin ranta on paikka paikoin roskainen, sillä Eteläkiinanmeren aallot heittävät sinne muovia, puunpalasia ja lasia. Tämän roskan otin matkaani. Se tuoksui suolaiselta merivedeltä ja oli yltä päältä hiekan peitossa. Olisittepa nähneet ystävämme ilmeen! Hullu nainen, kerää kaikkea pa...aa rannalta.Aluksi ajopuunpala toimi tuikkujen alustana, kunnes viime kesänä keksin, että siitä tehdään naulakko mökin vessaan! 

Kirppisviikonloppu Hangossa

Huh heijaa! Takana on jälleen pitkä viikonloppu Hangossa. Perjantaina tein etäpäivän möksältä, joten matkaan lähdettiin torstai-iltana. Kun kurvasimme mökin pihaan, niin meinasin kääntyä takaisin. Puutarha oli kuiva kuin beduiinin kieli. Nurmikko oli palanut ja osa kukista, liljat ja pionit ovat mennyttä. Ne eivät puhkea kukkaan tänä kesänä. Onneksi otimme mukaan kasteluletkun ja heti torstai-iltana annoin ensiapua kukille ja pensaille. Ei saisi säistä valittaa, kun viime kesä oli sateinen, mutta luonto ei pärjää ilman vettä.

Jaska ja mirrinminttu.

Lauantaipäivä meni mukavasti puutarhassa puuhastellen. Kuivuudesta huolimatta heinää ja rikkaruohoa puskee valtavasti. Mirrinminttu on ainut kukista joka ei kuivuudesta ota hernettä nenään. Se kukkii kauniin sinisenä ja meidän Jaska -kissa ottaa sen suojissa päivänokosia tai tiirailee tipuja. Muutama viikko sitten ostamani keinu oli saapunut pihaan paketissa ja pääsimme sitä kokoamaan. Valkoinen puukeinu näytti tosi raikkaalta viheriöivän puun alla, mutta se kaipasi eteensä pöytää. Ja niin lähdimme Hangon kirppareita kiertämään :) Ensin kävimme vanhoja huonekaluja myyvässä osto-ja myyntiliikkeessä. Liikkeen ikkunassa oli lappu: " Myyrään ja ostetaan huonekaluja". Ei löytynyt pöytää, vaikka pohojalaanen huonekalukauppias yritti kaikenlaista ja kaikenkokoista pöytää myyrä. Sitä paitsi liikkeen hintataso oli törkeän kallis.

Siinä ne! Keinu ja tuunattu kirppispöytä.

Ankkuri on ankkuroitu.

K-kauppaa vastapäätä sijaitsee Second Hand Shop & Kapell Esplanad. Olen käynyt siellä joskus nuuskimassa löytämättä mitään. En ollut edes astunut shoppiin sisälle, kun löysin oven vierestä ankkurin. Sellaisesta olin haaveillut, sillä merellisen Hangon piha kaipaa jotain "merikamaa". Se  lähti oitis matkaani ja nyt se on ankkuroitu kukkapenkkiin. Shopin alakerrasta löysimme tummapuisen pikkupöydän. Pöytä oli kunnon puuta ja päätimme törsätä muutaman euron ja tuunata siitä pihakeinun seuraksi kahvipöydän. Se sopii kuin nenä päähän keinun eteen.
Second Hand Shop & Kapell Esplanad, Esplanaadi 88.

Kirppis Ankan ankkakokoelma.

Meriaiheinen taulu sopii Hankoon.

Pöydän tuunausmaalia meillä oli, mutta pensseli puuttui. Ajoimme kaupungin ainoaan rautakauppaan ja matkalla bongasin Kirppis Ankan. Sinne oli päästävä tonkimaan ja tinkaamaan. Kirppis Ankka oli mielenkiintoinen. Täynnä kaikenlaista romua, vaatteita ja huonekaluja. Lukitun lasikaapin hyllyillä oli taidelasia, mielestäni edulliseen hintaan. Hesassa niistä pyydettäisiin mansikoita. Kiertelin aikani ja silmiini osui yllä oleva meriaiheinen taulu. Sen on maalannut Paul Ristola. Ostin taulun tinkimättä (Kirppis Ankassa ei muuten tingitä) ja ajattelin viedä sen huomenna Erkille uudelleen kehystettäväksi. Uusissa kehyksissä se saa paikan eteisen seinältä.
Kirppis Ankka, Esplanaadi 126

Googlasin Paul Ristolan ja löysin tällaisen tekstin jo edesmenneestä taidemaalarista:

"Toimittaja Marja-Liisa Kinturin omasta isästään kirjoittama kirja Laita Saimaan väriä, isi on kertomus Inkerinmaalta Suomeen Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa ja Inkerin kapinan dramaattisissa käänteissä puolivahingossa päätyneen 9-vuotiaan orpopojan Paavo (Pauli, Paul) Ristolan (1910-1993) vaiheista.
Elämäkerta kuvaa sekä hullunhauskoja tempauksia että monia traagisia vaiheita. Niiden kautta nuori kulkuri kasvaa ja kypsyy vähitellen täysveriseksi taidemaalariksi, jonka positiivista elämänasennetta hänen värikylläiset maalauksensa heijastavat."

Viherpeukaloa syyhyttää

Kauan odotettu kevät on saapunut! Mennyt viikko on kulunut kevään vauhdikasta menoa katsellessa ja ihmetellessä. Maanantaina näin pihapuussa kevään ensimmäisen västäräkin ja punarinnan. Kun vielä muutama viikko sitten taivastelin lumen määrää ja olin sitä mieltä, ettei se sula ikinä. Olinpa väärässä! Lämmin ja aurinkoinen sää on sulattanut lumet ja jäät miltei kokonaan. Kyllä tätä on odotettu! Perjantaina pakattiin jälleen auto ja lähdettiin kiireen vilkkaan Hankoon. Matkassa oli myös Plantagenista ostettu oliivipuu, jonka aioin laittaa säiden lämmettyä parvekkeelle tai patiolle. Oli ihan pakko ostaa se sieltä pois maleksimasta ja olihan se puoleen hintaankin. Viherpeukaloa syyhyttää ihan valtavasti ja mopo meinaa karata käsistä. Sana "maltti", ei kuulu sanavarastooni:)

Jaska paistattelee aurinkoisella mättäällä.

Työleiri.

Lauantaiaamuna herättiin auringonpaisteeseen. Kun olin kulauttanut aamukahvin kurkusta alas, niin lähdin pihamaalle haravoimaan, leikkaamaan pensaita ja kasveja sekä siistimään kukkapenkkejä. Siivoamista oli aivan valtavasti. Sen verran pidin taukoa, että puolenpäivän aikaan lähdimme tekemään hankintoja kaupungin ainoaan rautakauppaan. Harava tarvitsi uuden osan, kukkapenkit kaipasivat lisämultaa sekä parveke tarvitsi säänkestävää mattoa. Tuntui, että koko Hangon kaupunki oli herännyt pitkästä talviunestaan. Siellä täällä kuopsuteltiin puutarhoissa, laitettiin veneitä kuntoon tai vain nautittiin auringon lämmöstä. Some alkoi täyttyä keväisistä kuvista. Kamutkin olivat innostuneet puutarhassa puuhastelussa, mökin remppaamisesta, keväisestä picnicistä, orvokeista.... 

Huh! Mikä määrä siivottavaa!

Parikymppinen kissaherra, työnjohtaja.

Sillä aikaa kun mies kokosi hiiligrilliä ja asensi parvekkeen mattoa, niin minä siivosin ja haravoin. Vanha Jaska -kissa makoili heinämättäillä ja kieriskeli risukasoissa. Rennoin työnjohtaja ikinä! Suuta kuivasi, vatsaa kurni ja selkää jomotti vietävästi. Kello kuudelta maltoin vihdoinkin lopettaa ja kömysin aurinkoiselle parvekkeelle herkuttelemaan hiiligrillatulla kalalla. Nautimme pienellä parvekkeella ilta-auringon lämmöstä pitkään. Paljon jäi vielä tekemättä, mutta ensi viikonloppuna jatketaan. Kyllä kevät on ihmisen parasta aikaa!

Näyttääpä ankealta näin keväällä.

Säänkestävä matto parvekkeella.

Pikkupöydän tuunausta

Kävin muutama viikko sitten pikaisella kierroksella Suomenojan Kierrätyskeskuksessa. Käyn siellä kerran tai kaksi kuukaudessa kiertelemässä ja penkomassa. Joskus lähden kotiin jonkun herkkulöydön kanssa. Olen kaivannut pientä sohvapöytää Hangon asunnon tv-tilaan. Mieluimmin jotain vanhaa tai tuunattavaa pöytää. Tämän pikkupöydän huomasin Kierrätyskeskuksen huonekaluosastolla. Katsoin hintalappua; vaivaiset 5 euroa. Päälle tulisi vielä kantisale, joten ei harmittaisi, jos siitä ei mieleistään saisi tuunatuksi. Kuulin miten mies jupisi laittaessaan pöytää auton tavaratilaan: "Kaikkea pa..aa sitä ostetaan."

Ensimmäisenä kävi mielessä, että käsittelen pöydän tumman teakin väriseksi. Edellinen omistaja oli maalannut pöytälevyn valkoiseksi ja siihen oli jäänyt jälkiä juomalaseista. Hionnan jälkeen päätin sittenkin maalata pöydän valkoiseksi. Kävin ostamassa K-Raudasta Osmon puuvahaa, väriltään mattalumi. Tässä se nyt on! Minusta se sopii mainiosti tv-tilaan ja on sopivan kokoinen ja muotoinen. Tuunaaminen on rentouttavaa puuhastelua työn vastapainoksi, sekä toisen romu on toisen aarre

Maaliskuun eka viikonloppu

Vietettiin pitkästä aikaa viikonloppu Hangossa. Lähdettiin matkaan perjantaina klo 17:00 aikoihin ja aurinko paistoi taivaan täydeltä. Ihanaa, kun ei enää tarvitse pimeässä taivaltaa ja kiirehtiä lähdön kanssa. Valoisaa on miltei puoli seitsemään asti. Ihanaa oli myös kaivaa aurinkolasit kaapin kätköistä.

Mökötys. Jaska inhoaa automatkailua.

Aamu klo 7:00. Sininen hetki.

Meidän asunto sijaitsee lähellä Itä-satamaa. Moni on kysynyt, että miten voimme asua sataman lähellä, koska sieltä kantautuu melua??? Meitä eivät häiritse rahtilaivojen äänet. Talvisin, lehtipuiden ollessa paljaana, näkyvyys satamaan on hyvä, mutta kesäaikana sataman läsnäolon tuntee vain rahtilaivojen äänistä. Heräsin varhain lauantaiaamulla katselemaan olohuoneen ikkunasta upeaa näkymää satamaan ja merelle. Täysikuu mollotti sinisellä talvitaivaalla ja Transfennica -rahtialus oli matkalla jonnekin. Pois täältä.

Bulevardi. Ei ole ruuhkaa.

Illan tullen.

Erään talon pihapiiristä.

Lauantai oli pilven peitossa ja teimme jalkapatikassa pakolliset kauppareissut. Myöhään iltapäivällä meille tuli vieraita ja tupatarkastuksen jälkeen lähdimme herkuttelemaan kaupungin toiseen avoinna olevaan ravintolaan. Illallisen jälkeen teimme pienen sightseeingin kaupungilla. Tunnelma oli sinisen sävyinen, hiljaisuudesta puhumattakaan. 

Rantasauna. Siellä porattiin avantoa.

Sunnuntaina aurinko paistoi taivaan täydeltä. Oli muutama aste pakkasta ja tuulen virekään ei käynyt. Oli loistava sää ulkoiluun. Jäällä kävely on suomalaisten suurta huvia talvisaikaan. Sitä piti kokeilemaan monen vuoden tauon jälkeen. Silmänkantamattomiin oli vain lunta ja jäätä. Minun puolesta talvi voisi jo loppua. Odotan niin malttamattomasti kevättä ja puutarhatöitä.

Viimeisin hankinta.

Siinä se! Sermi.

Viikonloppu ei mennyt pelkästään herkuttelun ja ulkoilun merkeissä. Mies tuunasi mökin ainoaan säilytyspaikkaan sermin suojaksi. Mökissä ei ole vaatekaappeja. Vaatteet ja liinavaatteet säilytetään makuuhuoneen lipaston laatikoissa, puuarkuissa, sängyn alla säilytyslaatikoissa ja ovien taakse laitettujen koukkujen varassa. Tässä mökin ainoassa kolossa säilytetään puutarhatuolien pehmusteita, pölyimuria ym isompaa rompetta. En missään nimessä halunnut siihen kangasta suojaksi. Sitä paitsi olen surkea ompelija ja en omista ompelukonetta. Niinpä mies tuunasi siihen puisen sermin. Sermi on pientä loppusilausta valmis. Alle tulee pyörät, niin sitä on helppo liikutella. Tuvan tuunaukset ovat tältä erää valmiit (heh heh), seuraavaksi on vuorossa pikkuinen parveke ja piha. Sitä ja kevättä odotellessa!

Valmis!

Hankomaisia huonekalulöytöjä

Nämä "herkkulöydöt",  ruokapöytä ja arkku, olivat perjantain muuttokuormassa. Löysin sinisen amerikanarkun tai kapioarkun Niittykummun Fidasta. Kävin siellä pariin otteeseen arkkua tutkimassa, kunnes päätin ostaa sen. Hangon kodissa on hyvin vähän säilytystilaa kodintekstiileille, joten arkussa säilytetään ne vähät liinavaatteet ja pyyhkeet. Kun toin arkun kotiin, niin puhdistin ja desinfioin sen sekä laitoin laventelipussin tuoksuttamaan tekstiilejä. Ulkonäöstä päätellen arkku lienee amerikanarkku. Aikoinaan Suomeen palaavat siirtolaiset toivat arkuissa omaisuutensa Atlantin yli. Menneisyytensä vuoksi, arkku sopii meille entisille ulkosuomalaisille, erittäin hyvin. Kapio- tai morsiusarkuksi se on liian vaatimattoman näköinen.

Virkattu villainen torkkupeitto on myös kierrätyslöytö.

Jatkettava ruokapöytä löytyi Suomenojan kierrätyskeskuksesta parilla kympillä. Sitäkin kävin muutaman kerran tutkimassa, ennen kuin tein ostopäätöksen. Kiinasta Suomeen seilaavassa kontissa on vanha ja kaunis kiinalainen ruokapöytä, mutta se on liian iso Hangon keittiöön. Kierrätyslöytöni lienee puusepän valmistama, sillä sen pohjaan on kirjoitettu päivämäärä 27.7.2004. Pöytälevyssä oli muutama naarmu ja jalat olivat kolhiintuneet. Olisin antanut olla sen sellaisenaan, naarmuisena, elämää ja monta ateriaa nähneenä, ja heittänyt vain pellavaisen pöytäliinan päälle. Mies hioi ja maalasi jalat sekä paikkaili pöytälevyn rosoisimmat kohdat. Ruokapöydän tuoleina toimivat väliaikaisesti puutarhatuolit. Ruokapöydän tulevat tuolit seilaavat paluukontissa - tai Kiinanarkussa.:)

Vihdoinkin ruokapöytä ja valo sen yllä!

Harmaana sadepäivänä poltettiin tuikkuja. Tuikkukippo on löytö Fidasta.