30. huhtikuuta 2018

Matkamuisto Thaimaasta

 Ostin tämän unisiepparin viime joulukuiselta Thaimaan matkalta. Tarkoitus oli laittaa se mökin makuuhuoneen seinälle, sängyn yläpuolelle. Meni monta kuukautta ennen kuin aloin kaivata sitä. Kunnes eräänä aurinkoisena kevätlauantaina kaivoin puutarhatuolien pehmusteita esiin, niin sieltä se löytyi kaiken romun ja krääsän keskeltä. Ehjänä.


Unisieppari on lähtöisin Pohjois-Amerikan intiaanien keskuudesta. Lankaverkosta ja höyhenistä tehty unisieppari oli intiaanien taikakalu. Unisiepparin väitetään karkottavan pahat unet, mutta houkuttelevan hyvät unet ja ajatukset.
Onko sinulla unisieppari sängyn päädyssä?

29. huhtikuuta 2018

Hanko alkaa heräilemään kohti kesää

Hanko on ottanut aimo harppauksen kohti kesää. Nyt en kirjoita pelkästään säästä, vaan siitä miten Suomen eteläisin pikkukaupunki on herännyt eloon tuiman talven jälkeen. Jopa minä viihdyn siellä nyt. Sunnuntaiaamuisin ei ole kiirettä pakata kamoja ja lähteä kiireen vilkkaan kohti Espoota. Pikkupuutarhassa riittää nyt puuhasteltavaa, sekä joka kesäinen taistelu voikukkia ja kotiloetanoita vastaan on jo alkanut. Tiedän jääväni toiseksi.

Kuin eteläisestä Euroopasta? Tulliniemen ranta.


Pääsiäisestä kaikki lähti. Pikkuhiljaa ovat kaupungin ravintoloitsijat ja kahvilanpitäjät laittaneet padat ja kattilat tulelle. Varovaisimmat pitävät ovensa auki vain viikonloppusin, jolloin riittää asiakaskuntaa. Suomen lyhyen kesäkauden alettua miltei jokaisen ravintolan ja kahvilan ovet ovat avoinna maanantaista sunnuntaisin. Suosikkikahvilani on rannan tuntumassa oleva Cafferia, josta saa erityisen hyvää salaattia ja vihreää teetä. Suosikkiravintolani sijaitsee omassa pikku pihassa. Sen erikoisuutena on hiiligrillattu kala.


Rauhallisia rantapoukamia löytyy keskustan ulkopuolelta.

Tulliniemen luonnonsuojelualue. Mitään ei saa ottaa mukaansa. Ei edes kiviä.

Kaupungin kauppiaat ovat aloittaneet kesäkauden. Suurin osa pikku putiikeista sijaitsee kävelykadun ja Esplanadin varrella. Nyt on tahkottava kun matkailijoita ja meitä viikonlopunviettäjiä on liikenteessä. Suosikkini on kävelykadulla sijaitseva Tiian veranta. Ystävällisen omistajan valikoimissa on vaatteita, kodintekstiilejä sekä merellisiä ja hankomaisia sisustustuotteita. Viherpeukalona kaipaan puutarhamyymälää. En ole sellaista vielä löytänyt, mutta paikallisen K-raudan valikoimissa on kukkia ja multaa.

Rantasauna Hangon keskustan tuntumassa.

Varma kevään merkki. Hanhet ovat palanneet.

Kaksin rannalla.

Parasta on luonto! Lumesta ei ole jälkeäkään, meri on auki ja muuttolinnut ovat saapuneet. Kaupungin viheralueilla laiduntaa ihmisten niin suuresti inhoamia hanhiparvia. Minusta on ihanaa kun hanhet ovat saapuneet tänne pohjolan perukoille. Kyllä ne raskaasti kirotut hanhenpa...t huuhtoutuu sateen mukana pois. Ja kyllä täällä on tilaa meille kaikille. Meillä on viikonloppuisin tapana pyöräillä Tulliniemen rantaan, jossa merituuli puhaltaa ja sielu lepää. Rannalla tulee vastaan vain muutama keväästä höpsähtänyt hankolainen tai ulkohankolainen, sekä taivaanrannalla lentää suuria lintuparvia. Kiikarit unohtuu aina mökille.


Ei ole kadun numero, vaan talon rakennusvuosi.

Pitsiverhot kuuluvat Hankoon.


Olen kuullut huhuja, että kaupungin pienet hotellit ja majatalot ovat jo nyt täyteen bookattuja. Kaduilla pyöräilee vastaan ulkohankolaisen näköisiä tyyppejä. Ja mistäkö heidät tunnistan? Hotellien polkupyöristä :) Pyöräillen ja jalkapatikassa Hankoa näkee ja kokee parhaiten. Myös matkailuautot ovat ilmestyneet Hangon katukuvaan.

Bulevardi sunnuntaiaamuna.

Auringonlasku kuvattuna parvekkeeltamme.

Aurinkoisen kevätpäivän jälkeen kuuntelen lintujen liverrystä ja lokkien kirkunaa. Katselen merelle ja ihailen taivaanrannan taakse laskeutuvaa oranssia palloa. Toistan itseäni, mutta: kevät on ihmisen parasta aikaa!

15. huhtikuuta 2018

Viherpeukaloa syyhyttää

Kauan odotettu kevät on saapunut! Mennyt viikko on kulunut kevään vauhdikasta menoa katsellessa ja ihmetellessä. Maanantaina näin pihapuussa kevään ensimmäisen västäräkin ja punarinnan. Kun vielä muutama viikko sitten taivastelin lumen määrää ja olin sitä mieltä, ettei se sula ikinä. Olinpa väärässä! Lämmin ja aurinkoinen sää on sulattanut lumet ja jäät miltei kokonaan. Kyllä tätä on odotettu! Perjantaina pakattiin jälleen auto ja lähdettiin kiireen vilkkaan Hankoon. Matkassa oli myös Plantagenista ostettu oliivipuu, jonka aioin laittaa säiden lämmettyä parvekkeelle tai patiolle. Oli ihan pakko ostaa se sieltä pois maleksimasta ja olihan se puoleen hintaankin. Viherpeukaloa syyhyttää ihan valtavasti ja mopo meinaa karata käsistä. Sana "maltti", ei kuulu sanavarastooni:)

Jaska paistattelee aurinkoisella mättäällä.

Työleiri.

Lauantaiaamuna herättiin auringonpaisteeseen. Kun olin kulauttanut aamukahvin kurkusta alas, niin lähdin pihamaalle haravoimaan, leikkaamaan pensaita ja kasveja sekä siistimään kukkapenkkejä. Siivoamista oli aivan valtavasti. Sen verran pidin taukoa, että puolenpäivän aikaan lähdimme tekemään hankintoja kaupungin ainoaan rautakauppaan. Harava tarvitsi uuden osan, kukkapenkit kaipasivat lisämultaa sekä parveke tarvitsi säänkestävää mattoa. Tuntui, että koko Hangon kaupunki oli herännyt pitkästä talviunestaan. Siellä täällä kuopsuteltiin puutarhoissa, laitettiin veneitä kuntoon tai vain nautittiin auringon lämmöstä. Some alkoi täyttyä keväisistä kuvista. Kamutkin olivat innostuneet puutarhassa puuhastelussa, mökin remppaamisesta, keväisestä picnicistä, orvokeista.... 

Huh! Mikä määrä siivottavaa!

Parikymppinen kissaherra, työnjohtaja.

Sillä aikaa kun mies kokosi hiiligrilliä ja asensi parvekkeen mattoa, niin minä siivosin ja haravoin. Vanha Jaska -kissa makoili heinämättäillä ja kieriskeli risukasoissa. Rennoin työnjohtaja ikinä! Suuta kuivasi, vatsaa kurni ja selkää jomotti vietävästi. Kello kuudelta maltoin vihdoinkin lopettaa ja kömysin aurinkoiselle parvekkeelle herkuttelemaan hiiligrillatulla kalalla. Nautimme pienellä parvekkeella ilta-auringon lämmöstä pitkään. Paljon jäi vielä tekemättä, mutta ensi viikonloppuna jatketaan. Kyllä kevät on ihmisen parasta aikaa!

Näyttääpä ankealta näin keväällä.

Säänkestävä matto parvekkeella.


2. huhtikuuta 2018

Pääsiäinen Hangossa ja pieniä kevään merkkejä

Hartaasti odotettu huhtikuu ja lunta pyryttää. Masentava katseltavaa, kun muutama päivä sitten oli  suorastaan keväiset tunnelmat. Pakattiin kimpsut ja kampsut kiirastorstaina ja lähdettiin viettämään pääsiäistä mökille. Matkalla ihastelin lumesta paljaita peltoja joissa metsäkauriit mutustelivat  heinänkorsia ja ihmettelivät maailman menoa. Aurinko paistoi koko matkan Hankoon. Suomen eteläisimpään kaupunkiin.

Jaska nuuhkii kevättä.

Pitkäperjantaina aurinko paistoi taivaan täydeltä. Siivottiin pientä pihaa ja laitettiin ulkokalusteet patiolle. Aurinkoisessa pikkupihassa tarkeni tovin istua, kun oli toppatakki päällä ja lampaantalja persuksen alla. Vanha Jaska -kissamme piehtaroi risuläjissä ja nautti auringon säteistä. Jaska muutti meille pääsiäisenä, 18 vuotta sitten. Sen kunniaksi  ihana valopallo paistoi oranssinkeltaisena iltaan asti!

Kävelykadun koristeluita.

Hangon kaupunki oli panostanut pääsiäiseen; matkailutoimisto tiedotti erilaisista tapahtumista, kahviloiden ja kauppojen aukioloajoista sekä avasi ovensa ulkohankolaisille pääsiäiseksi. Lankalauantaina kävelykadulla kuljeskeli sankoin joukoin pääsiäisen viettäjiä,  kahvilat olivat täynnä, kävelykadun puut oli koristeltu värikkäin höyhenin sekä lapsille oli järkätty ohjelmaa. Olipa yllätys huomata, että täällä virpojat olivat liikkeellä lankalauantaina, kuten Pohjanmaallakin. Muistan miten lapsena odotettiin malttamattomasti Sirkan, Päivin ja Erjan kanssa lankalauantaita. Sotattiin naamat äidin huulipunalla, laitettiin huivi päähän, pajunoksat koriin ja lähdetiin virpomaan. Herkkujen ja taskurahan toivossa. Silloin se oli vain tyttöjen juttuja.

Tulliniemen ranta.

Tuulisella rannalla.

Lankalauantaina kaivettiin fillarit kellarin kätköistä ja lähdetiin polkemaan lumettomia ja jäättömiä teitä pitkin Tulliniemen rantaan. Tätä olin niin odottanut! Merituuli puhalsi viileästi, mutta aurinko paistoi ja Tulliniemen hiekkarannalla käveli muitakin kevään fiilistelijöitä. Parvi Suomen kansallislintuja, joutsenia, lensi sinisellä taivaalla. Näky oli kaunis ja antoi toivoa tulevasta keväästä.


Olin kuullut huhuja tai lukenut Hangon matkailutoimiston sivuilta, että På Kroken -ravintola on lankalauantaina auki. Lähdettiin polkemaan ja tarkistamaan tilanne Hangonkylän pienvenesatamaan. På Kroken (koukussa) oli juuri avannut ovensa ja ystävällinen tarjoilija otti meidät vastaan, vaikka ei jääty vielä lounastamaan. Menimme uudelleen myöhään iltapäivällä appivanhempien kanssa.


På Kroken on kodikas, runsaasti erilaisilla meriaiheisilla tauluilla ja tavaroilla sisustettu kala- ja äyriäisravintola. Nautimme herkulliset alkupalat seisovasta pöydästä ja päälle tuli vielä pääsiäisherkut; karitsaa ja pashaa. Ruoka oli niin herkullista, etten tajunnut edes valokuvat sitä:) Ravintola on kesäkuuhun saakka avoinna vain lauantaisin ja kesällä joka päivä. Vahva suositus! www.pakroken.fi
Alin kuva På Krokenin sivuilta.