Hangon talvi - hiljaista kuin huopatossutehtaalla

Perjantaina köröttelin jälleen junalla Hankoon. Vaihdoin paikallisjunaan Karjaan asemalla ja ilokseni huomasin, että päivä oli pidempi kuin kaksi viikkoa sitten. Silloin kävelin pimeällä asemalla enkä huomannut edellä kävelevää tuttavaani. Kun saavuin "mökille", niin laitoin musan soimaan ja sytytin tuikut palamaan. Asensin uudet (ne todellakin olivat uudet) verhonpidikkeet olohuoneen verhoihin. Löysin ne Kierrätyskeskuksesta 50 centillä! Kaivoin kiinalaisesta puuarkusta happy lights -valot, jotka saapuivat nekin lokakuisessa paluukontissa Suomeen. Asensin valot tv-tilan/parven seinälle. Muutama taulukin kerkisi vaihtaa paikkaa, ennen kuin mies ja kissa saapuivat viikonlopun viettoon.:)  

Lauantain aurinkoisin kuva, vierasvenesatamasta makasiineille päin.

Jopo, Hangon suosituin kulkupeli

Katselin viikolla Facebookista Hangon valokuvaajat -ryhmän talvisia valokuvia Hangosta. Piti oikein hieraista silmiä, sillä Hanko oli todella kaunis talvisessa asussa ja valokuvat olivat ammattimaisen upeita. Viikolla myös Shanghai oli saanut n. puolipäivää kestävän lumipeitteen. Kiinalaiset ystävät lähettivät valokuvia lumiukoista joita oli kiireesti pyöritelty kasaan. Perjantaihin mennessä kaikki lumi oli sulanut pois niin Hangosta kuin Shanghaistakin. Emme siis nähneet tätä luonnon oikkua tai ihmettä. Lauantaiaamu valkeni tyypilliseen tapaan harmaana ja sateisena. Meillä oli tarkoitus tehdä pitkä kävelylenkki rantatiellä ja saapua myöhään iltapäivällä  ruokakaupan sekä Cafferie -kahvilan kautta kotiin. Sade pilasi suunnitelman! Lyhyeksi jääneellä kauppareissulla kävelimme hiljaisen ja apean kävelykadun läpi. Osa liikkeistä oli suljettu sydäntalven ajaksi ja loput pitivät sinnikkäästi ovensa auki. Vastaan tuli vain muutama ihminen, jotka muistin nähneeni aikaisemmin. Tämä hiljainen tylsyys vaatii totuttelua Shanghain jälkeen. Olen niin kaivannut elämää, tapahtumia, erilaisuutta, hyviä metroyhteyksiä, puistotansseja, isoja tien täyttäviä styroxkuormia sekä eteläeurooppalaistyylistä talvea.

Nämä kuormat ilahdutti ja ihmetytti Shanghaissa..)

Viime kesän rippeet ovat ajautuneet rannalle.

Puutarhatontut odottavat kevättä. Kukapa ei!

Iltapäivällä kello kahden aikaan taivas aukeni ja saimme pienen hetken nauttia auringon säteistä,  ennen kuin arska jäi jälleen tumman sadepilven taakse. Lähdin kiireen vilkkaan vierasvenesatamaan valokuvaamaan. Sormet jäässä ja tyytyväisenä muutamaan aurinkoiseen valokuvaan lähdin Merikatua kohden, kaupungin toiseen avoinna olevaan kahvilaan. Istuimme pitkään kahvilan lämmössä, edessä lasi punaviiniä, katsellen merelle sekä vaihdoimme muutaman sanan ulkohankolaisten kanssa. Cafferie -kahvila vaikuttaa olevan ulkohankolaisen suosittu kohtaamispaikka. Eikä ihme, sillä palvelu on ystävällistä ja tarjottavat herkullisia kera upean näköalan.

Lauantain löytö Navy Blue -liikkeestä.

TV-nurkka ja Jaskan valtaama sohva. Jaska katselee luontodokumentteja sunnuntaiaamuisin.

Happy lights -valot.

Sunnuntaina, äänestyspäivänä Suomen liput heiluivat räntäsateessa ja kovassa tuulessa. Ulkoilu loskassa ja tuulen tuiverruksessa ei innostanut, joten oli aika pakata kamat ja lähteä takaisin Espooseen. Mitään ei tuunattu viikonloppuna, mutta yksi idea on muhimassa. Se toteutetaan seuraavalla kerralla? Nyt on jälleen pieni tauko huopatossutehtaasta.

Loppusilaus

Vietettiin pitkästä aikaa viikonloppu Hangossa. Matkustin sinne junalla ja mies sekä kissa ajelivat autolla perässä. Automatkalla oli jälleen kerran kuulunut soraääniä takapenkillä olevasta kopasta. :) Turun juna vaihtui Karjaalla Hangon paikallisjunaan ja junassa tapasin muutaman tutun Hangosta. Matka Hangon asemalta "mökille" taittui muutamassa minuutissa. Pienessä kaupungissa kaikki on kävelyetäisyydellä ja kaikki tuntevat toisensa.

Sisalmatto olohuoneessa.

Kävimme muutama sunnuntai sitten Ikeassa. Oltiin kaupan ovenrivassa kiinni aamukymmeneltä. Tarkoitus oli ostaa iso (2m x 3m) sisalmatto Hangon olohuoneeseen ja sellaisen sieltä hyllyjen välistä löysinkin. Matto sopii kuin nenä päähän Ikean sohvan ja Malesiasta tuotujen teakhuonekalujen kanssa sekä rajaa tilaa olohuoneessa.

Pehmoinen tv-nurkkaus.

 Viikonlopun aikana naputeltiin loputkin taulut seinille. Kiinan kontissa oli tuliaisena useita shanghailaisen valokuvaajan, Ruy Yuanin, valokuvatauluja. Mustakehyksiset taulut on sijoiteltu makuuhuoneen ja parven valkoisille lautaseinille. Kun ikävä iskee, niin käännän katseen tv-ruudusta takana olevaan tauluun, jossa on kuvattuna Shanghain Bund, Wai Tan. Vaihdoin olohuoneen valkoisen villamaton  parven tv-nurkkauksen lattialle. TV- nurkkauksesta tuli villamaton myötä kotoinen ja pehmeä. Lisäksi porattiin vessan seinälle pieni lääkekaappi, Ikeasta sekin. 

Taulut parven seinillä.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Nappasin kuvat Iphonella sunnuntaiaamulla, ennen kuin lähdettiin ajamaan takaisin Espooseen. Nyt on asunto kutakuinkin kuosissa ja seuraavat suunnitelmat koskevat tulevaa kevättä. Parveke ja patio saavat vielä tovin odottaa ja ideat muhia.

Lomafiilistelyjä joulukuulta

Hyvää alkanutta vuotta 2018! Blogin ylläpitäminen on töiden ja saamattomuuden vuoksi jäänyt huonolle hapelle. Ei ole sitä intoa kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen, mitä Kiinassa asuessa oli.Tässä kuitenkin pieni kuvakokoelma meidän joululomalta.Vietimme 10 päivää Thaimaassa; Hua Hinissä ja Bangkokissa. Säät eivät tälläkään joululomalla suosineet. Vettä satoi kolme päivää putkeen ja Eteläkiinanmereltä puhalsi hyinen ja voimakas tuuli. Siinä olivat paikalliset ja turistitkin ihmeissään! Tropiikin illoissa villapaidalla oli käyttöä ja viluisimmat pukeutuivat toppatakkeihin. Mutta, loma on loma, oli sää millainen tahansa. 

Ennen sadetta ja puhuria.

Tontut tonttujen matkassa.

Mamman baarissa.

Hiljaiseksi meni.

Meillä oli vuokrattuna ihana valkoinen villa läheltä rantaa ja kaupungin sykettä. Ympärillä oli kaunista ja vihreää kasvillisuutta, linnut lauloivat ja jostakin tuli nenääni vastaleikatun nurmikon raikas tuoksu. Hua Hinin yömarkkinat olivat kävelymatkan päässä ja kerkesimme herkuttelemaan siellä pariin otteeseen....ennen kuin sairastuin vatsatautiin. Heh heh! Pitäisi varmaan laittaa lotto vetämään, kun on näin "hyvä" tsäkä Thaimaan lomilla. Miksi aina minä saan vatsataudin? Jouluaatto, jolloin aurinko paistoi taivaan täydeltä, meni vuoteen omana ja halatessa vessanpyttyä. 

Lihamestari Hua Hinin kauppahallissa.

Mitä lie?

Sika. Se kuulan kallon sai...yök!

Thaimaalainen hymy.

Raju vatsatauti meni päivässä ohi, mutta sen jälkeen olo oli hutera ja ruoka ei maistunut. Joulupäivänä alkoikin kolme päivää kestävä sade. Aasiassa kun sataa, niin vettä tulee taivaan täydeltä! Sateen hetkeksi tauottua teimme kävelylenkkejä kylällä, kauppahallissa, ostarilla ja rannalla sekä kävimme rentouttavissa jalkahieronnoissa. Tunnin jalkahieronta maksoi vaivaiset 5 euroa. Jotenkin tuli tunne, että tämä kaupunki, joka on ollut suosikkimme vuosia, on niin nähty. Kaikki se likaisuus, ränsistyneisyys ja kävelyteiden huono kunto alkoi tympimään. Kaupunki on ollut vuosia Thaimaan kuninkaallisten, thaimaalaisten ja monen maalaisen turistin suosikkikohde, mutta mitään ei viitsitä tehdä yleisen siisteyden vuoksi.

Jimin talo.

China town ja punaiset lyhdyt.

Durian ja haju kylkiäisenä.

Ajan ja sään pieksemät.

Loman päätteeksi vietimme pari päivää Bangkokin, Enkelten kaupungin sykkeessä. Saavuimme kaupunkiin myöhään iltapäivällä ja lähdimme hetimiten hotellin altaalle nauttimaan auringosta. Illan tullen käytiin viereisessä ostoskeskushelvetissä, joka oli ääriään myöten täynnä shoppailijoita ja tarjoushaukkoja. Seuraavana päivänä käytiin tutustumassa silkkitehtailija Jim Thompsonin kauniiseen puutaloon. Jim oli amerikkalainen liikemies joka rakastui Thaimaahan ja rakensi sinne talon ja aloitti thaisilkin tuotannon. Ikävä kyllä talon sisällä ei saanut kuvata. Talossa oli kauniita aasialaisia huonekaluja, värikästä silkkiä ja antiikkisia buddhapatsaita. Jimille kävi huonosti, sillä hän katosi mystisesti Malesiassa, Gameron Highlandsin viidakkoon. Jimin henki ja elämäntyö elää, sillä ympäri Aasiaa on Jim Thompson -silkkikauppoja.

Lounasaika.

Kävimme myös China Townissa ja pidin näkemästäni! Hajuja, tuoksuja, värejä, punaisia lyhtyjä, ihmisiä, tungosta, ruokia, duriania, elämää, elämää ja elämää! Just tätä olen niin kaivannut! Kiinalainen uusi vuosi tekee tuloaan ja niin minäkin shoppailin koiramaskotin ovenripaan. Meillä oli Aasiassa asuessa aina kuluvan vuoden eläinmerkki ovenrivassa roikkumassa. Tuleva vuosi on koiran vuosi ja kissaihmisten talossa taatusti koristellaan ja juhlitaan uutta vuotta! Viimeisestä Bangkokin matkasta on aikaa (jollei lasketa lentokenttäkäyntejä) ja kaupunki on yhä edelleen Aasian rumin pääkaupunki. No, nämä ovat makuasioita, mutta julkinen liikenne on mitätöntä, liikenne hurjaa ja hidasta ja joka puolella on roskaa ja paskoo. Kysyin mieheltä, että: "Montako kadunlakaisijaa näit Bangkokin kaduilla?" Vastaus oli: Nolla! Lomat on vietetty ja kohti valoa mennään. Päivä päivältä, hitaasti mutta varmasti. Viime syksy oli entisen ulkosuomalaisen tuskien taival. Niin hirveä ikävä on ollut Kiinaan, että suunnitelin sinne lomamatkaa. Ehkä koiran vuonna?