Ulkosuomalaisesta ulkohankolaiseksi: Ravintolat

Ihana loma Kroatian Splitissä on takanapäin. Kroatiasta on tullut jo perinne, sillä tämä oli jo kolmas kesämme Splitissä. Yhteensä olemme käyneet Kroatiassa seitsemän kertaa. Eli koukkuun on jääty:)

Eikä ihme, sillä siellä oli taas niin mukavaa lomailla! Majoituksemme teki lomastamme ainutlaatuisen ja ikimuistoisen. Tällä kertaa emme asuneet hotellissa, vaan kivisessä talossa joka sijaitsi kujan päässä, paikallisasutuksen keskellä ja oliivi- ja limepuiden varjostaessa pihan suurta patiota. Puiden suojissa nautimme aamiaista; kahvia, pekarasta (leipomo) aamutuimaan noudettua tuoretta leipää sekä torilta ostettuja vihanneksia ja marjoja. Aamiaisseurana oli talon omistajan mainio kissa, Mirko. Myös illan pimeinä hetkinä patiolla oli kiva istua ja kuunnella viereisestä talosta, miten isäntäväki valmisti iltapalaa, rupatteli keittiössä ja taustalla soi kroatialainen musiikki.

Talo kujan päässä. Kujilla kuljettiin vain jalkapatikassa.

Kukat talon rappusilla.

Aamiaisseurana Mirko.

Kissoja oli paljon, mutta niistä pidettiin huolta. Tarjolla oli kuivamuonaa ja vettä.

Missä ikinä matkailen, niin haluan aina käydä katselemassa paikallisen torin tarjontaa. Toreilla on kiva kierrellä aamutuimaan. Aamuvirkkuina kiertelimme Splitin tuoretorilla ja ostimme aamiaispöytään kurkkua, tomaatteja, hedelmiä ja marjoja. Kotiin viemisiksi lähti jälleen melkoinen määrä mausteita sekä purkillinen hunajaa. Torikierroksen jälkeen nautimme kävelykadun kahvilassa isot kupposet capuchinoa ja katselimme ohikulkevia turisteja, jotka riensivät satamassa odottaviin laivoihin tai etsivät aamiaispaikkaa.

Valkosipulimies.

Futishullun kansan futishuiveja kaupan.

Promenadilla riitti kulkijoita aamuvarhaisesta iltamyöhään.

Illan tullen.

Illan tullen promenadille kokoontui paikalliset sekä turistit.

Papat parkissa rantakadulla.

Viikon aikana teimme yhden ainoan retken Splitin ulkopuolelle. Matkasimme bussilla Trogirin pikkukaupunkiin, joka on Keski-Euroopan parhaiten säilynyt romaanis-goottilainen rakennusryhmittymä. Kaupunki on myös listattu Unescon maailmanperintöluetteloon. Trogirissa ei tuulenvirekään puhaltanut, mutta kuumuudesta huolimatta kiertelimme tovin muurien ympäröimää vanhaa ja kaunista kaupunkia sekä nautimme herkullisen kalalounaan viiniköynnösten varjossa. Paluumatkan teimme meriteitse ja oli ihana katsella ulapalla lipuvia purjeveneitä, rantapoukamia ja siellä täällä olevia pikku kyliä.

Viherpeukalon rappuset Trogirissa.

Kamerlengon linnoitus.

Päivät menivät nopeasti jalkapatikassa kulkien pitkin vanhan kaupungin kujia ja rannoilla. En ole lainkaan auringon alla makaaja, mutta oliivipuiden suojissa oli miellyttävä lukea dekkaria, kuunnella kaskaiden siritystä ja välillä pulahtaa turkoosinsiniseen puhtaaseen veteen vilvoittelemaan. Kroatialaiset nauttivat rantaelosta täysin rinnoin. Erityisesti viikonloppuna matkaan oli pakattu rantatuolien lisäksi radio, eväät sekä pivot (oluet). Rantakuppilat olivat ääriään myöten täynnä paikallisia sekä turisteja. Rannat olivat pääosin kivirantoja ja jos mielit uimaan, niin uimakengät helpottivat veteen menoa.

Turkoosinsininen meri.

Kalastusalus matkalla hakemaan saalista torille ja ravintoloihin.

Shakinpeluuta rannalla.

Noin 200.000 asukkaan kaupunki Split on syntynyt aikoinaan keisari Diocletianuksen palatsin ympärille ja kuuluu myös Unescon maailmanperintöluetteloon. Vaikka olen jo useasti siellä lomaillut, niin aina vanhan kaupungin kujilta löytyy mielenkiintoisia rakennuksia, yksityiskohtia, näyttelyitä ja ravintoloita. Kroatian ruoka on herkullinen sekoituis balkanilaista ja italialaista keittiötä.Pizzakojuja oli joka kadun kulmassa ja leipomosta löytyi suolaista ja makeaa herkkua.Viimeisenä iltana löysimme kujilta hyvän ravintolan; Pikulece, joka tarjoaa kroatialaista ruokaa tapastyyliin. Herkullisen munakoisotomaatti alkupalan ja haudutetun tonnikalapadan huuhtoi alas hyvä kroatialainen roseviini.

Kaikkialla oli kauniita yksityiskohtia.

Ajan patinaa auringonkeltaisessa rakennuksessa.

Kuivuudesta ja kuumuudesta huolimatta kukkia oli kaikkialla.

Vanhan kaupungin muurien sisältä.

Konoba Korta kujilla. Herkullista ruokaa.

Loman aikana sain viestin vanhalta kollegaltani. Hän kysyi, että: "Miksi viihdyt Kroatiassa?"
Vastasin: " Täällä on puhdas meri, ruoka on herkullista, ihmiset kivoja ja pitkiä, eikä tämä ole liian hieno, vaan rento maa lomailla."

Kun laskeuduimme Da Nangin kansainväliselle lentokentälle, niin sadepilvet ravistelivat laskeutuvaa lentokonetta. Meidät otti vastaan sateinen ja pimeä Vietnamin ilta. Kentältä matkustimme vielä reilun tunnin Huen kaupunkiin. Onneksi kuljettaja ajoi varovasti, sillä raskas liikenne oli yötä vasten melkoinen ja näkyvyys erittäin huono. Perille kuitenkin päästiin ja hotellin ystävällinen henkilökunta toivotti meidät tervetulleeksi kera lämpimän inkiväärijuoman. Aamun sarastaessa hotellin aamiaisravintola oli täynnä äänekkäitä kiinalaisturisteja. Tuntui, että tarjoilijat lukivat ajatuksemme sillä meidät ohjattiin rauhalliseen nurkkaukseen aamiaiselle. Tarjoilijat olivat ystävällisiä ja kyselivät, että mistä päin ollaan. Sana Finland toi entistä leveämmän hymyn kasvoille.

Hue oli aikoinaan Vietnamin pääkaupunki sekä viimeisten kuninkaiden kaupunki. Siellä riittää paljon historiallisia nähtävyyksiä. Aamiaisen jälkeen laitettiin sukat jalkaan ja pitkähihaista paitaa päälle, otettiin sateenvarjo matkaan ja lähdettiin pitkin sateesta liukkaita katuja kohti Thai Hoa -palatsialuetta. Palatsi on aikoinaan rakennettu kilpailemaan loistosta Pekingin Kielletyn kaupungin kanssa. Ylimaallisen harmonian palatsialue on rakennettu vuonna 1805 ja se kärsi pahoin Vietnamin sodassa, kuten koko Huen kaupunki. Palatsialueella oli paljon kauniita yksityiskohtia ja rakennuksia, mutta sateen liukastamilla laatoilla käveleminen oli varovaista sekä valokuvaaminen hankalaa sateenvarjon alta. Voin vain kuvitella miten kauniilta alue näyttää auringon valossa.

Seuraavana päivänä aurinko paistoi ja päätettiin ajelehtia lohikäärmeveneen kyydissä Parfyymijoella. Joella on niin fiini nimi, mutta sen rannoilla ja sen päällä ajelehti roskaa, muovia, muovipulloja.Teki pahaa katsoa, kun paikalliset pesivät joessa kasviksia ja vaatteita. Jokiristeilyn jälkeen mentiin erikoiseen ja rentouttavaan jalkahierontaan. Kävelystä rasittuneet jalat liotettiin ruusuvedessä ja jalkahieronta suoritettiin pimeässä huoneessa makuuasennossa. Loppupäivä meni kaupunkia kierrellessä sekä löydettiin sivukadulta mielettömän hyvä ravintola, Nook. En ole koskaan syönyt niin suussa sulavan herkullisia kevätrullia!

Lyhyeksi jääneen Huen reissun jälkeen jatkettiin matkaa kohti aurinkoista Hoi Ania. Matka tehtiin paikallisen kuskin kyydissä ja hän näytti meille matkan varrella kauniin järviseudun ja amerikkalaisten rakentaman bunkkerin. Vuoristotiellä tuli vastaan kamalia eläinkuljetuksia; täysperävaunullinen possuja ja kuorma-autollinen koiria. Kuljettaja kertoi, että koirat olivat matkalla Hanoihin ja vietnamilaisten patoihin. Roskaamisen lisäksi tämä on toinen asia mitä en voi Aasiassa ymmärtää. Anyway, perille päästiin Hoi Anin leppoisaan meininkiin ja ihanaan pikku kaupunkihotelliin. Siitä alkoi loma ja yritin parhaani mukaan unohtaa vuoristeillä näkemäni kuljetukset.

Sanotaan, että Hoi An on Vietnamin kaunein kaupunki ja se pitää paikkansa. Kaupungin kaunis vanha osa on Unescon suojelukohde ja siellä ei saa mopoilla eikä polttaa tupakkaa. Saimme kolmena päivänä nauttia auringosta ja pyöräilimme riisipeltojen kautta kohti Cua Dain hiekkarantaa ja kohti meren lempeitä aaltoja. Vietnamin liikenne oli hurjaa, suorastaan vaarallista, mutta pyöräillessä näki paikallista elämää. Mies vesipuhveleineen päivysti joka päivä tien varressa, riisipellon kupeessa vilisti hanhia, rottia, vesipuhveleita, kissoja, koiria sekä muita turistipyöräilijöitä. Ikävä kyllä täälläkin olivat tienvarret ja talojen edustat täynnä roskaa. Jopa vanha kuorma-auto oli jätetty tienposkeen ruostumaan. Miksi aasialaiset kusee omaan nuudelikulhoonsa?

Illan tullen käveltiin vanhaan kaupunkiin. On se vaan niin kaunis, vaikkakin kaupallistunut viime näkemän. Kauniiden ja värikkäiden rakennusten lisäksi vanha kaupunki on täynnä katuravintoloita, ravintoloita, baareja, kahviloita, hierontapaikkoja ja pieniä putiikkeja. Illan tullen sadat ellei tuhannet lyhdyt syttyivät rakennusten kupeessa ja katujen yllä sekä vanhan kaupungin sisällä soi rauhallinen klassinen musiikki. Joella lipuivat värikkäin lyhdyin koristellut veneet. Oli epätodellinen tunnelma! Suorastaan silmiä hivelevän kaunista ja niin valokuvauksellista! Illan tullen vatsa kurni vaativasti ja ravintoloita oli tarjolla joka lähtöön. Jokaisessa ravintolassa tarjoiltiin herkullista, värikästä ja terveellistä vietnamilaista ruokaa! Uuh! Vieläkin tulee vesi kielelle kun muistelen niitä makuelämyksiä; kasviskeittoa, tofua, tonnikalaa mango-tomaattipedillä, nuudeleita, paikallista cao lau keittoa...

Jouluaattona alkoi vesisade. Sateisina päivinä kuljeskeltiin pitkin poikin vanhaa kaupunkia. Käytiin tuoretorilla ja voi elämä sitä kasvisten ja hedelmien yltäkylläisyyttä ja värien määrää! Vanhan kauppakaupungin kujilla myytiin kauniita käsitöitä, vaatteita ja matkamuistoja. Halusin ostaa kotiin paikallisia käsitöitä ja niistä oli suorastaan runsaudenpula. Lisäksi liiallista ostamista rajoitti matkalaukun koko. Löysin kotiin viemisiksi bambusta valmistetun kulhon ja teeastian ja valkoisen kangaslyhdyn, lisäksi räätäli ompeli minulle hetkessä pellavaiset shortsit. Vietnamin hintataso on edullinen, mutta kannattaa aina tinkiä sekä vertailla hintoja. Halusin ostaa kiinalaiseksi uudeksivuodeksi kiinalaistyylisen takin jossa komeilee punainen lohikäärme selässä. Ensimmäisessä liikkeessä myyjää pyysi takista 1,100.000 miljoonaa dongia (n. 50 e) ja kävelin saman tien ulos liikkeestä. Seuraavassa sivukujan liikkeessä samainen takki oli 400.000 dongia (n. 14 euroa) ja kävelin liikkeestä ulos lohikäärmetakki mukanani.

Kaikki päättyy aikanaan, kuten loma Vietnamissa, hymyn ja ystävällisyyden maassa. Pakkasimme täpötäydet matkalaukut ja palasimme vielä pariksi päiväksi Hong Kongin sykkeeseen. Sieltä matka jatkui kohti Suomen talvea ja uutta vuotta.