Oliivipuiden katveessa

Ihana loma Kroatian Splitissä on takanapäin. Kroatiasta on tullut jo perinne, sillä tämä oli jo kolmas kesämme Splitissä. Yhteensä olemme käyneet Kroatiassa seitsemän kertaa. Eli koukkuun on jääty:)

Eikä ihme, sillä siellä oli taas niin mukavaa lomailla!  Majoituksemme teki lomastamme ainutlaatuisen ja ikimuistoisen. Tällä kertaa emme asuneet hotellissa, vaan kivisessä talossa joka sijaitsi kujan päässä, paikallisasutuksen keskellä ja oliivi- ja limepuiden varjostaessa pihan suurta patiota. Puiden suojissa nautimme aamiaista; kahvia, pekarasta (leipomo) aamutuimaan noudettua tuoretta leipää sekä torilta ostettuja vihanneksia ja marjoja. Aamiaisseurana oli talon omistajan mainio kissa, Mirko. Myös illan pimeinä hetkinä patiolla oli kiva istua ja kuunnella viereisestä talosta, miten isäntäväki valmisti iltapalaa, rupatteli keittiössä ja taustalla soi kroatialainen musiikki.

Talo kujan päässä. Kujilla kuljettiin vain jalkapatikassa.

Kukat talon rappusilla.

Aamiaisseurana Mirko.

Kissoja oli paljon, mutta niistä pidettiin huolta. Tarjolla oli kuivamuonaa ja vettä.

Missä ikinä matkailen, niin haluan aina käydä katselemassa paikallisen torin tarjontaa. Toreilla on kiva kierrellä aamutuimaan. Aamuvirkkuina kiertelimme Splitin tuoretorilla ja ostimme aamiaispöytään kurkkua, tomaatteja, hedelmiä ja marjoja. Kotiin viemisiksi lähti jälleen melkoinen määrä mausteita sekä purkillinen hunajaa. Torikierroksen jälkeen nautimme kävelykadun kahvilassa isot kupposet capuchinoa ja katselimme ohikulkevia turisteja, jotka riensivät satamassa odottaviin laivoihin tai etsivät aamiaispaikkaa.

Valkosipulimies.

Futishullun kansan futishuiveja kaupan.

Promenadilla riitti kulkijoita aamuvarhaisesta iltamyöhään.

Illan tullen.

Illan tullen promenadille kokoontui paikalliset sekä turistit.

Papat parkissa rantakadulla.

Viikon aikana teimme yhden ainoan retken Splitin ulkopuolelle. Matkasimme bussilla Trogirin pikkukaupunkiin, joka on Keski-Euroopan parhaiten säilynyt romaanis-goottilainen rakennusryhmittymä. Kaupunki on myös listattu Unescon maailmanperintöluetteloon. Trogirissa ei tuulenvirekään puhaltanut, mutta kuumuudesta huolimatta kiertelimme tovin muurien ympäröimää vanhaa ja kaunista kaupunkia sekä nautimme herkullisen kalalounaan viiniköynnösten varjossa. Paluumatkan teimme meriteitse ja oli ihana katsella ulapalla lipuvia purjeveneitä, rantapoukamia ja siellä täällä olevia pikku kyliä.

Viherpeukalon rappuset Trogirissa.

Kamerlengon  linnoitus.

Päivät menivät nopeasti jalkapatikassa kulkien pitkin vanhan kaupungin kujia ja rannoilla. En ole lainkaan auringon alla makaaja, mutta oliivipuiden suojissa oli miellyttävä lukea dekkaria, kuunnella kaskaiden siritystä ja välillä pulahtaa turkoosinsiniseen puhtaaseen veteen vilvoittelemaan. Kroatialaiset nauttivat rantaelosta täysin rinnoin. Erityisesti viikonloppuna matkaan oli pakattu rantatuolien lisäksi radio, eväät sekä pivot (oluet). Rantakuppilat olivat ääriään myöten täynnä paikallisia sekä turisteja. Rannat olivat pääosin kivirantoja ja jos mielit uimaan, niin uimakengät helpottivat veteen menoa.

Turkoosinsininen meri.

Kalastusalus matkalla hakemaan saalista torille ja ravintoloihin.

Shakinpeluuta rannalla.

Noin 200.000 asukkaan kaupunki Split on syntynyt aikoinaan keisari Diocletianuksen palatsin ympärille ja kuuluu myös Unescon maailmanperintöluetteloon. Vaikka olen jo useasti siellä lomaillut, niin aina vanhan kaupungin kujilta löytyy mielenkiintoisia rakennuksia, yksityiskohtia, näyttelyitä ja ravintoloita. Kroatian ruoka on herkullinen sekoituis balkanilaista ja italialaista keittiötä.Pizzakojuja oli joka kadun kulmassa ja leipomosta löytyi suolaista ja makeaa herkkua.Viimeisenä iltana löysimme kujilta hyvän ravintolan; Pikulece, joka tarjoaa kroatialaista ruokaa tapastyyliin. Herkullisen munakoisotomaatti alkupalan ja haudutetun tonnikalapadan huuhtoi alas hyvä kroatialainen roseviini.

Kaikkialla oli kauniita yksityiskohtia.

Ajan patinaa auringonkeltaisessa rakennuksessa.

Kuivuudesta ja kuumuudesta huolimatta kukkia oli kaikkialla.

Vanhan kaupungin muurien sisältä.

Konoba Korta kujilla. Herkullista ruokaa.

Loman aikana sain viestin vanhalta kollegaltani. Hän kysyi, että: "Miksi viihdyt Kroatiassa?"
Vastasin: " Täällä on puhdas meri, ruoka on herkullista, ihmiset kivoja ja pitkiä, eikä tämä ole liian hieno, vaan rento maa lomailla."

Pari kivaa kahvilaa

Muutama kahvilasuositus Hangossa. Täydelliset vastakohdat: Alan's Cafe ja Tulliniemen rantakahvila. Erikoinen "kirjastokahvila" Alan's Cafe sijaitsee puutalossa keskustan tuntumassa. Kahvilassa on monta pientä huonetta sekä kalusteet, pitsiliinat ja ruusukuvioiset kahvikupit ovat ihana tuulahdus menneeltä ajalta. Rennon kahvilan seiniä kiertävät täydet kirjahyllyt, joista voi napata lukemista kahvittelun ajaksi. Siellä täällä on kotoisia pöytäryhmiä tai pehmoisia nojatuoleja. Kotitekoiset piirakat ja pullat ovat herkullisia, sekä hinnat ovat edulliset. On sanottu, että Alan's Cafe on Hangon paras kahvila.  Osoite: Raatihuoneentori 4, käynti sisäpihalta.

Tulliniemi on suosittu ulkoilualue jossa pääsee ihailemaan purjelautailijoiden ja leijasurffailijoiden lennokasta menoa. Hangon parhaalla rannalla ei ole ollut mitään palveluita. Vihdoinkin sinne on avattu Tulliniemen rantakahvila. Autenttisen näköinen kahvila on rakennettu konteista ja sen terassilla on kierrätyslavoista tuunatut kalusteet. Iso plussa kierrättämisestä! Kahvittelun ja keittolounaan lomassa voit ihailla upeaa näköalaa merelle.

Hanko alkaa heräilemään kohti kesää

Hanko on ottanut aimo harppauksen kohti kesää. Nyt en kirjoita pelkästään säästä, vaan siitä miten Suomen eteläisin pikkukaupunki on herännyt eloon tuiman talven jälkeen. Jopa minä viihdyn siellä nyt. Sunnuntaiaamuisin ei ole kiirettä pakata kamoja ja lähteä kiireen vilkkaan kohti Espoota. Pikkupuutarhassa riittää nyt puuhasteltavaa, sekä joka kesäinen taistelu voikukkia ja kotiloetanoita vastaan on jo alkanut. Tiedän jääväni toiseksi.

Kuin eteläisestä Euroopasta? Tulliniemen ranta.

Pääsiäisestä kaikki lähti. Pikkuhiljaa ovat kaupungin ravintoloitsijat ja kahvilanpitäjät laittaneet padat ja kattilat tulelle. Varovaisimmat pitävät ovensa auki vain viikonloppusin, jolloin riittää asiakaskuntaa. Suomen lyhyen kesäkauden alettua miltei jokaisen ravintolan ja kahvilan ovet ovat avoinna maanantaista sunnuntaisin. Suosikkikahvilani on rannan tuntumassa oleva Cafferia, josta saa erityisen hyvää salaattia ja vihreää teetä. Suosikkiravintolani sijaitsee omassa pikku pihassa. Sen erikoisuutena on hiiligrillattu kala.

Rauhallisia rantapoukamia löytyy keskustan ulkopuolelta.

Tulliniemen luonnonsuojelualue. Mitään ei saa ottaa mukaansa. Ei edes kiviä.

Kaupungin kauppiaat ovat aloittaneet kesäkauden. Suurin osa pikku putiikeista sijaitsee kävelykadun ja Esplanadin varrella. Nyt on tahkottava kun matkailijoita ja meitä viikonlopunviettäjiä on liikenteessä. Suosikkini on kävelykadulla sijaitseva Tiian veranta. Ystävällisen omistajan valikoimissa on vaatteita, kodintekstiilejä sekä merellisiä ja hankomaisia sisustustuotteita. Viherpeukalona kaipaan puutarhamyymälää. En ole sellaista vielä löytänyt, mutta paikallisen K-raudan valikoimissa on kukkia ja multaa.

Rantasauna Hangon keskustan tuntumassa.

Varma kevään merkki. Hanhet ovat palanneet.

Kaksin rannalla.

Parasta on luonto! Lumesta ei ole jälkeäkään, meri on auki ja muuttolinnut ovat saapuneet. Kaupungin viheralueilla laiduntaa ihmisten niin suuresti inhoamia hanhiparvia. Minusta on ihanaa kun hanhet ovat saapuneet tänne pohjolan perukoille. Kyllä ne raskaasti kirotut hanhenpa...t huuhtoutuu sateen mukana pois. Ja kyllä täällä on tilaa meille kaikille. Meillä on viikonloppuisin tapana pyöräillä Tulliniemen rantaan, jossa merituuli puhaltaa ja sielu lepää. Rannalla tulee vastaan vain muutama keväästä höpsähtänyt hankolainen tai ulkohankolainen, sekä taivaanrannalla lentää suuria lintuparvia. Kiikarit unohtuu aina mökille.

Ei ole kadun numero, vaan talon rakennusvuosi.

Pitsiverhot kuuluvat Hankoon.

Olen kuullut huhuja, että kaupungin pienet hotellit ja majatalot ovat jo nyt täyteen bookattuja. Kaduilla pyöräilee vastaan ulkohankolaisen näköisiä tyyppejä. Ja mistäkö heidät tunnistan? Hotellien polkupyöristä :) Pyöräillen ja jalkapatikassa Hankoa näkee ja kokee parhaiten. Myös matkailuautot ovat ilmestyneet Hangon katukuvaan.

Bulevardi sunnuntaiaamuna.

Auringonlasku kuvattuna parvekkeeltamme.

Aurinkoisen kevätpäivän jälkeen kuuntelen lintujen liverrystä ja lokkien kirkunaa. Katselen merelle ja ihailen taivaanrannan taakse laskeutuvaa oranssia palloa. Toistan itseäni, mutta: kevät on ihmisen parasta aikaa!