Kotoilukausi on alkanut!

Tällaisia tunnelmia menneeltä viikonlopulta, joka meni pääasiassa puutarhassa puuhastellessa. Pihakäytävät on kitketty  rikkaruohoista, pensaita leikattu ja kasveille on heitetty syyslannoitetta. Kesäkuussa ostettu parvekkeen markiisikin on nyt asennettu! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Viisi raavasta miestä tarvittiin, että markiisi saatiin hinattua parvekkeelle. Siellä se nyt odottaa rullalla ensi kevääseen. En ole malttanut laittaa puutarhakalusteita varastoon. Yhä edelleen arska jaksaa paistaa lämpimästi ja puutarhakeinussa on mukava istuskella viherhommien lomassa.

Illan tullen on ihasteltu taivaan värejä ja sytytetty tuikut ja kynttilät palamaan. Kesävaatteet on laitettu talviteloille ja villasukat kaivettu esiin. Mökki on saanut lämpöisempää ylleen, kun villapeitot ja lampaantaljat on kaivettu esille. Sunnuntai-iltapäivisin, kun jätetään mökki yksin koko viikoksi, niin enää ei laiteta verhoja ikkunoiden eteen suojaksi auringolta. Joka perjantai palataan takaisin kotoilemaan mökille, niin kauan kuin valoa ja lehtiä puissa riittää.

Kanervat kesäkukkien tilalle.

Illan tullen.

Mitkä värit!

Ilta-aurinko osuu eteisen seinälle.

Valoa pimeneviin iltoihin.

Omenasato oli valtava!

Kotoilija number one. Jaska päikkäreillä lampaantaljan päällä.

Kirppisviikonloppu Hangossa

Huh heijaa! Takana on jälleen pitkä viikonloppu Hangossa. Perjantaina tein etäpäivän möksältä, joten matkaan lähdettiin torstai-iltana. Kun kurvasimme mökin pihaan, niin meinasin kääntyä takaisin. Puutarha oli kuiva kuin beduiinin kieli. Nurmikko oli palanut ja osa kukista, liljat ja pionit ovat mennyttä. Ne eivät puhkea kukkaan tänä kesänä. Onneksi otimme mukaan kasteluletkun ja heti torstai-iltana annoin ensiapua kukille ja pensaille. Ei saisi säistä valittaa, kun viime kesä oli sateinen, mutta luonto ei pärjää ilman vettä.

Jaska ja mirrinminttu.

Lauantaipäivä meni mukavasti puutarhassa puuhastellen. Kuivuudesta huolimatta heinää ja rikkaruohoa puskee valtavasti. Mirrinminttu on ainut kukista joka ei kuivuudesta ota hernettä nenään. Se kukkii kauniin sinisenä ja meidän Jaska -kissa ottaa sen suojissa päivänokosia tai tiirailee tipuja. Muutama viikko sitten ostamani keinu oli saapunut pihaan paketissa ja pääsimme sitä kokoamaan. Valkoinen puukeinu näytti tosi raikkaalta viheriöivän puun alla, mutta se kaipasi eteensä pöytää. Ja niin lähdimme Hangon kirppareita kiertämään :) Ensin kävimme vanhoja huonekaluja myyvässä osto-ja myyntiliikkeessä. Liikkeen ikkunassa oli lappu: " Myyrään ja ostetaan huonekaluja". Ei löytynyt pöytää, vaikka pohojalaanen huonekalukauppias yritti kaikenlaista ja kaikenkokoista pöytää myyrä. Sitä paitsi liikkeen hintataso oli törkeän kallis.

Siinä ne! Keinu ja tuunattu kirppispöytä.

Ankkuri on ankkuroitu.

K-kauppaa vastapäätä sijaitsee Second Hand Shop & Kapell Esplanad. Olen käynyt siellä joskus nuuskimassa löytämättä mitään. En ollut edes astunut shoppiin sisälle, kun löysin oven vierestä ankkurin. Sellaisesta olin haaveillut, sillä merellisen Hangon piha kaipaa jotain "merikamaa". Se  lähti oitis matkaani ja nyt se on ankkuroitu kukkapenkkiin. Shopin alakerrasta löysimme tummapuisen pikkupöydän. Pöytä oli kunnon puuta ja päätimme törsätä muutaman euron ja tuunata siitä pihakeinun seuraksi kahvipöydän. Se sopii kuin nenä päähän keinun eteen.
Second Hand Shop & Kapell Esplanad, Esplanaadi 88.

Kirppis Ankan ankkakokoelma.

Meriaiheinen taulu sopii Hankoon.

Pöydän tuunausmaalia meillä oli, mutta pensseli puuttui. Ajoimme kaupungin ainoaan rautakauppaan ja matkalla bongasin Kirppis Ankan. Sinne oli päästävä tonkimaan ja tinkaamaan. Kirppis Ankka oli mielenkiintoinen. Täynnä kaikenlaista romua, vaatteita ja huonekaluja. Lukitun lasikaapin hyllyillä oli taidelasia, mielestäni edulliseen hintaan. Hesassa niistä pyydettäisiin mansikoita. Kiertelin aikani ja silmiini osui yllä oleva meriaiheinen taulu. Sen on maalannut Paul Ristola. Ostin taulun tinkimättä (Kirppis Ankassa ei muuten tingitä) ja ajattelin viedä sen huomenna Erkille uudelleen kehystettäväksi. Uusissa kehyksissä se saa paikan eteisen seinältä.
Kirppis Ankka, Esplanaadi 126

Googlasin Paul Ristolan ja löysin tällaisen tekstin jo edesmenneestä taidemaalarista:

"Toimittaja Marja-Liisa Kinturin omasta isästään kirjoittama kirja Laita Saimaan väriä, isi on kertomus Inkerinmaalta Suomeen Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa ja Inkerin kapinan dramaattisissa käänteissä puolivahingossa päätyneen 9-vuotiaan orpopojan Paavo (Pauli, Paul) Ristolan (1910-1993) vaiheista.
Elämäkerta kuvaa sekä hullunhauskoja tempauksia että monia traagisia vaiheita. Niiden kautta nuori kulkuri kasvaa ja kypsyy vähitellen täysveriseksi taidemaalariksi, jonka positiivista elämänasennetta hänen värikylläiset maalauksensa heijastavat."

Sakura-aika

Kotipuutarhassamme on meneillään sakura-aika. Kirsikkapuut ja norjanangervot ovat täydessä kukassa. Kevätillan täyttää kukintojen huumaava tuoksu. Seuraavana on vuorossa omenapuut. Ihan parasta aikaa!

Hanko alkaa heräilemään kohti kesää

Hanko on ottanut aimo harppauksen kohti kesää. Nyt en kirjoita pelkästään säästä, vaan siitä miten Suomen eteläisin pikkukaupunki on herännyt eloon tuiman talven jälkeen. Jopa minä viihdyn siellä nyt. Sunnuntaiaamuisin ei ole kiirettä pakata kamoja ja lähteä kiireen vilkkaan kohti Espoota. Pikkupuutarhassa riittää nyt puuhasteltavaa, sekä joka kesäinen taistelu voikukkia ja kotiloetanoita vastaan on jo alkanut. Tiedän jääväni toiseksi.

Kuin eteläisestä Euroopasta? Tulliniemen ranta.

Pääsiäisestä kaikki lähti. Pikkuhiljaa ovat kaupungin ravintoloitsijat ja kahvilanpitäjät laittaneet padat ja kattilat tulelle. Varovaisimmat pitävät ovensa auki vain viikonloppusin, jolloin riittää asiakaskuntaa. Suomen lyhyen kesäkauden alettua miltei jokaisen ravintolan ja kahvilan ovet ovat avoinna maanantaista sunnuntaisin. Suosikkikahvilani on rannan tuntumassa oleva Cafferia, josta saa erityisen hyvää salaattia ja vihreää teetä. Suosikkiravintolani sijaitsee omassa pikku pihassa. Sen erikoisuutena on hiiligrillattu kala.

Rauhallisia rantapoukamia löytyy keskustan ulkopuolelta.

Tulliniemen luonnonsuojelualue. Mitään ei saa ottaa mukaansa. Ei edes kiviä.

Kaupungin kauppiaat ovat aloittaneet kesäkauden. Suurin osa pikku putiikeista sijaitsee kävelykadun ja Esplanadin varrella. Nyt on tahkottava kun matkailijoita ja meitä viikonlopunviettäjiä on liikenteessä. Suosikkini on kävelykadulla sijaitseva Tiian veranta. Ystävällisen omistajan valikoimissa on vaatteita, kodintekstiilejä sekä merellisiä ja hankomaisia sisustustuotteita. Viherpeukalona kaipaan puutarhamyymälää. En ole sellaista vielä löytänyt, mutta paikallisen K-raudan valikoimissa on kukkia ja multaa.

Rantasauna Hangon keskustan tuntumassa.

Varma kevään merkki. Hanhet ovat palanneet.

Kaksin rannalla.

Parasta on luonto! Lumesta ei ole jälkeäkään, meri on auki ja muuttolinnut ovat saapuneet. Kaupungin viheralueilla laiduntaa ihmisten niin suuresti inhoamia hanhiparvia. Minusta on ihanaa kun hanhet ovat saapuneet tänne pohjolan perukoille. Kyllä ne raskaasti kirotut hanhenpa...t huuhtoutuu sateen mukana pois. Ja kyllä täällä on tilaa meille kaikille. Meillä on viikonloppuisin tapana pyöräillä Tulliniemen rantaan, jossa merituuli puhaltaa ja sielu lepää. Rannalla tulee vastaan vain muutama keväästä höpsähtänyt hankolainen tai ulkohankolainen, sekä taivaanrannalla lentää suuria lintuparvia. Kiikarit unohtuu aina mökille.

Ei ole kadun numero, vaan talon rakennusvuosi.

Pitsiverhot kuuluvat Hankoon.

Olen kuullut huhuja, että kaupungin pienet hotellit ja majatalot ovat jo nyt täyteen bookattuja. Kaduilla pyöräilee vastaan ulkohankolaisen näköisiä tyyppejä. Ja mistäkö heidät tunnistan? Hotellien polkupyöristä :) Pyöräillen ja jalkapatikassa Hankoa näkee ja kokee parhaiten. Myös matkailuautot ovat ilmestyneet Hangon katukuvaan.

Bulevardi sunnuntaiaamuna.

Auringonlasku kuvattuna parvekkeeltamme.

Aurinkoisen kevätpäivän jälkeen kuuntelen lintujen liverrystä ja lokkien kirkunaa. Katselen merelle ja ihailen taivaanrannan taakse laskeutuvaa oranssia palloa. Toistan itseäni, mutta: kevät on ihmisen parasta aikaa!

Viherpeukaloa syyhyttää

Kauan odotettu kevät on saapunut! Mennyt viikko on kulunut kevään vauhdikasta menoa katsellessa ja ihmetellessä. Maanantaina näin pihapuussa kevään ensimmäisen västäräkin ja punarinnan. Kun vielä muutama viikko sitten taivastelin lumen määrää ja olin sitä mieltä, ettei se sula ikinä. Olinpa väärässä! Lämmin ja aurinkoinen sää on sulattanut lumet ja jäät miltei kokonaan. Kyllä tätä on odotettu! Perjantaina pakattiin jälleen auto ja lähdettiin kiireen vilkkaan Hankoon. Matkassa oli myös Plantagenista ostettu oliivipuu, jonka aioin laittaa säiden lämmettyä parvekkeelle tai patiolle. Oli ihan pakko ostaa se sieltä pois maleksimasta ja olihan se puoleen hintaankin. Viherpeukaloa syyhyttää ihan valtavasti ja mopo meinaa karata käsistä. Sana "maltti", ei kuulu sanavarastooni:)

Jaska paistattelee aurinkoisella mättäällä.

Työleiri.

Lauantaiaamuna herättiin auringonpaisteeseen. Kun olin kulauttanut aamukahvin kurkusta alas, niin lähdin pihamaalle haravoimaan, leikkaamaan pensaita ja kasveja sekä siistimään kukkapenkkejä. Siivoamista oli aivan valtavasti. Sen verran pidin taukoa, että puolenpäivän aikaan lähdimme tekemään hankintoja kaupungin ainoaan rautakauppaan. Harava tarvitsi uuden osan, kukkapenkit kaipasivat lisämultaa sekä parveke tarvitsi säänkestävää mattoa. Tuntui, että koko Hangon kaupunki oli herännyt pitkästä talviunestaan. Siellä täällä kuopsuteltiin puutarhoissa, laitettiin veneitä kuntoon tai vain nautittiin auringon lämmöstä. Some alkoi täyttyä keväisistä kuvista. Kamutkin olivat innostuneet puutarhassa puuhastelussa, mökin remppaamisesta, keväisestä picnicistä, orvokeista.... 

Huh! Mikä määrä siivottavaa!

Parikymppinen kissaherra, työnjohtaja.

Sillä aikaa kun mies kokosi hiiligrilliä ja asensi parvekkeen mattoa, niin minä siivosin ja haravoin. Vanha Jaska -kissa makoili heinämättäillä ja kieriskeli risukasoissa. Rennoin työnjohtaja ikinä! Suuta kuivasi, vatsaa kurni ja selkää jomotti vietävästi. Kello kuudelta maltoin vihdoinkin lopettaa ja kömysin aurinkoiselle parvekkeelle herkuttelemaan hiiligrillatulla kalalla. Nautimme pienellä parvekkeella ilta-auringon lämmöstä pitkään. Paljon jäi vielä tekemättä, mutta ensi viikonloppuna jatketaan. Kyllä kevät on ihmisen parasta aikaa!

Näyttääpä ankealta näin keväällä.

Säänkestävä matto parvekkeella.