Joulumatka part 2 - Vietnam - Hue ja Hoi An

Kun laskeuduimme Da Nangin kansainväliselle lentokentälle, niin sadepilvet ravistelivat laskeutuvaa lentokonetta. Meidät otti vastaan sateinen ja pimeä Vietnamin ilta. Kentältä matkustimme vielä reilun tunnin Huen kaupunkiin. Onneksi kuljettaja ajoi varovasti, sillä raskas liikenne oli yötä vasten melkoinen ja näkyvyys erittäin huono. Perille kuitenkin päästiin ja hotellin ystävällinen henkilökunta toivotti meidät tervetulleeksi kera lämpimän inkiväärijuoman. Aamun sarastaessa hotellin aamiaisravintola oli täynnä äänekkäitä kiinalaisturisteja. Tuntui, että tarjoilijat lukivat ajatuksemme sillä meidät ohjattiin rauhalliseen nurkkaukseen aamiaiselle. Tarjoilijat olivat ystävällisiä ja kyselivät, että mistä päin ollaan. Sana Finland toi entistä leveämmän hymyn kasvoille.

 Hue oli aikoinaan Vietnamin pääkaupunki sekä viimeisten kuninkaiden kaupunki. Siellä riittää paljon historiallisia nähtävyyksiä. Aamiaisen jälkeen laitettiin sukat jalkaan ja pitkähihaista paitaa päälle, otettiin sateenvarjo matkaan ja lähdettiin pitkin sateesta liukkaita katuja kohti Thai Hoa -palatsialuetta. Palatsi on aikoinaan rakennettu kilpailemaan loistosta Pekingin Kielletyn kaupungin kanssa. Ylimaallisen harmonian palatsialue on rakennettu vuonna 1805 ja se kärsi pahoin Vietnamin sodassa, kuten koko Huen kaupunki. Palatsialueella oli paljon kauniita yksityiskohtia ja rakennuksia, mutta sateen liukastamilla laatoilla käveleminen oli varovaista sekä valokuvaaminen hankalaa sateenvarjon alta. Voin vain kuvitella miten kauniilta alue näyttää auringon valossa.

Seuraavana päivänä aurinko paistoi ja päätettiin ajelehtia lohikäärmeveneen kyydissä Parfyymijoella. Joella on niin fiini nimi, mutta sen rannoilla ja sen päällä ajelehti roskaa, muovia, muovipulloja.Teki pahaa katsoa, kun paikalliset pesivät joessa kasviksia ja vaatteita. Jokiristeilyn jälkeen mentiin erikoiseen ja rentouttavaan jalkahierontaan. Kävelystä rasittuneet jalat liotettiin ruusuvedessä ja jalkahieronta suoritettiin pimeässä huoneessa makuuasennossa. Loppupäivä meni kaupunkia kierrellessä sekä löydettiin sivukadulta mielettömän hyvä ravintola, Nook. En ole koskaan syönyt niin suussa sulavan herkullisia kevätrullia!

Lyhyeksi jääneen Huen reissun jälkeen jatkettiin matkaa kohti aurinkoista Hoi Ania. Matka tehtiin paikallisen kuskin kyydissä ja hän näytti meille matkan varrella kauniin järviseudun ja amerikkalaisten rakentaman bunkkerin. Vuoristotiellä tuli vastaan kamalia eläinkuljetuksia; täysperävaunullinen possuja ja kuorma-autollinen koiria. Kuljettaja kertoi, että koirat olivat matkalla Hanoihin ja vietnamilaisten patoihin. Roskaamisen lisäksi tämä on toinen asia mitä en voi Aasiassa ymmärtää.  Anyway, perille päästiin Hoi Anin leppoisaan meininkiin ja ihanaan pikku kaupunkihotelliin. Siitä alkoi loma ja yritin parhaani mukaan unohtaa vuoristeillä näkemäni kuljetukset.

Sanotaan, että Hoi An on Vietnamin kaunein kaupunki ja se pitää paikkansa. Kaupungin kaunis vanha osa on Unescon suojelukohde ja siellä ei saa mopoilla eikä polttaa tupakkaa. Saimme kolmena päivänä nauttia auringosta ja pyöräilimme riisipeltojen kautta kohti Cua Dain hiekkarantaa ja kohti meren lempeitä aaltoja. Vietnamin liikenne oli hurjaa, suorastaan vaarallista, mutta pyöräillessä näki paikallista elämää. Mies vesipuhveleineen päivysti joka päivä tien varressa, riisipellon kupeessa vilisti hanhia, rottia, vesipuhveleita, kissoja, koiria sekä muita turistipyöräilijöitä. Ikävä kyllä täälläkin olivat tienvarret ja talojen edustat täynnä roskaa. Jopa vanha kuorma-auto oli jätetty tienposkeen ruostumaan. Miksi aasialaiset kusee omaan nuudelikulhoonsa?

Illan tullen käveltiin vanhaan kaupunkiin. On se vaan niin kaunis, vaikkakin kaupallistunut viime näkemän. Kauniiden ja värikkäiden rakennusten lisäksi vanha kaupunki on täynnä katuravintoloita, ravintoloita, baareja, kahviloita, hierontapaikkoja ja pieniä putiikkeja. Illan tullen sadat ellei tuhannet lyhdyt syttyivät rakennusten kupeessa ja katujen yllä sekä vanhan kaupungin sisällä soi rauhallinen klassinen musiikki. Joella lipuivat värikkäin lyhdyin koristellut veneet. Oli epätodellinen tunnelma! Suorastaan silmiä hivelevän kaunista ja niin valokuvauksellista! Illan tullen vatsa kurni vaativasti ja ravintoloita oli tarjolla joka lähtöön. Jokaisessa ravintolassa tarjoiltiin herkullista, värikästä ja terveellistä vietnamilaista ruokaa! Uuh! Vieläkin tulee vesi kielelle kun muistelen niitä makuelämyksiä; kasviskeittoa, tofua, tonnikalaa mango-tomaattipedillä, nuudeleita, paikallista cao lau keittoa...

Jouluaattona alkoi vesisade. Sateisina päivinä kuljeskeltiin pitkin poikin vanhaa kaupunkia. Käytiin tuoretorilla ja voi elämä sitä kasvisten ja hedelmien yltäkylläisyyttä ja värien määrää! Vanhan kauppakaupungin kujilla myytiin kauniita käsitöitä, vaatteita ja matkamuistoja. Halusin ostaa kotiin paikallisia käsitöitä ja niistä oli suorastaan runsaudenpula. Lisäksi liiallista ostamista rajoitti matkalaukun koko. Löysin kotiin viemisiksi bambusta valmistetun kulhon ja teeastian ja valkoisen kangaslyhdyn, lisäksi räätäli ompeli minulle hetkessä pellavaiset shortsit. Vietnamin hintataso on edullinen, mutta kannattaa aina tinkiä sekä vertailla hintoja. Halusin ostaa kiinalaiseksi uudeksivuodeksi kiinalaistyylisen takin jossa komeilee punainen lohikäärme selässä. Ensimmäisessä liikkeessä myyjää pyysi takista 1,100.000 miljoonaa dongia (n. 50 e) ja kävelin saman tien ulos liikkeestä. Seuraavassa sivukujan liikkeessä samainen takki oli 400.000 dongia (n. 14 euroa) ja kävelin liikkeestä ulos lohikäärmetakki mukanani.

 Kaikki päättyy aikanaan, kuten loma Vietnamissa, hymyn ja ystävällisyyden maassa. Pakkasimme täpötäydet matkalaukut ja palasimme vielä pariksi päiväksi Hong Kongin sykkeeseen. Sieltä matka jatkui kohti Suomen talvea ja uutta vuotta.

Huen paikalliselämää.

Huen katukuppila.

Thai Hoa palatsialueen kauniita yksityiskohtia.

Kaunista ja liukasta.

Thai Hoa, lohikäärmeitä oli kaikkialla.

Sadepäivä.

Huen liikenne oli melkoista.

Huen tuoretorilla sadepäivänä.

Lohikäärmevene nro 13 valmiina lipumaan.

Parfyymijoen varrella.

Kalastaja Parfyymijoella. Roskaa kelluu.

Parfyymijoen kaatopaikka.

Nook -ravintola sivukujalla. Rennosti sisustettu ja herkullinen ruoka.

Nook -ravintolan seinämaalaukset.

Wokki katselee maisemia:)

Matkan varrella, kaunis järvialue.

Vesipuhvelimies.

Riisipellon varrella.

Riisipeltotraktori.

Vesipuhvelimies tykkäsi poseerata. Paikallinen julkkis! Kaikki turistit puhuivat hänestä.

Rantakuppilan tarjontaa.

Korealaisneidot vietnamilaisten perinneasuissa 

Korelaisturistien muotivillitys. Myös meillä on samisasut:)

Keltaista ja turkoosia. Hoi Anin vanhan kaupungin kujilla.

Täydenkuun aikaan.

Jouluaatto ja pukkipalloja myynnissä.

Karkkikauppa koulun portin vieressä.

Riksat ja lohikäärmeet.

Ukot odottavat iltaa.

Lyhdyntekijät.

Puuseppä työssään. Käsityö on arvossaan.

Ihanaa ja ruuhkaista elämään tuoretorin kupeessa.

Durian - hedelmien kuningas.

Hoi Anin tuoretorilla.

Mitkä värit ja valikoimat!

Myös aloeveraa kaupan.

Illan tullen lyhdyt syttyivät.

Illan tullen veneajelut joella ja klassista musiikkia.

Lyhtyjen alla.

Illan tullen syttyivät myös grillit.

Hoi An on kauniin keltainen.

Bananapaidat ja -hatut ensi kesän juhliin. Asuun kuuluvat myös shortsit.