Ulkosuomalaisesta ulkohankolaiseksi: Högsåra ja Farmors Cafe

Viimeisestä merellä seilaamisesta on vierähtänyt jokunen vuosi (jätetään pois laivamatkat Tallinnaan). Hankolainen tuttavapariskunta pyysi meitä maakrapuja lauantaina veneretkelle. Sää oli mitä mainioin ja oli kutkuttavaa nähdä Hangon läheisyydessä olevat saaret sekä suositut satamat. Matkaan lähdettiin Hangonkylän satamasta, jossa heillä oli nopea kumivene. Reilun puolen tunnin viilentävän merimatkan jälkeen saavuimme Taalintehtaan satamaan. Emme kiinnittäneet venettä laituriin, vaan jatkoimme matkaa eteenpäin. Olin mielissäni, sillä matka jatkui kohti Högsåran saarta. Högsårasta ja siellä sijaitsevasta Farmors Cafesta olin kuullut puhuttavan pelkkää hyvää.

Kun livuimme Högsåran satamaan, niin näky oli todella kaunis. Punamultaiset venesuojat ja ikivanha sääänpieksemä puulaituri kuin kutsui rantautumaan. Rantautumisen jälkeen lähdimme kävelemään pitkin niittykukkien reunustamaa kylätietä kohti Farmors Cafeta. Farmors Cafe on tunnelmallinen kesäkahvila/ravintola ja se on perustettu v. 1994. Kahvilan erikoisuutena on itseleivotut kakut sekä herkulliset kesäruoat. .

Kun astuin sisälle kahvilaan, mieleeni muistui isoisoäitini punamultainen talo Kurikan Mietaalla. Isoisoäidin talossa oli puulämmitteinen hella tai uuninpankko ja sen päällä olivat padat ja kattilat. Muistan miten vanha huivipäinen mummo istui ja lämmitteli uuninpankon edessä. Kahvilassa uuninpankon edessä olivat seisovan pöydän salaatit ja saaristolaisleivät sekä kassakone kilisi vieressä. Joka tapauksessa, tuntui kuin olisin astunut ajassa taaksepäin ja niin paljon tuli muistoja mieleeni.

Kahvilan sisustus oli kodikas ja täynnä muistoja menneeltä ajalta. Siellä täällä oli erilaisia vanhoista esineistä koottuja asetelmia, seinillä roikkui sinisensävyisiä meriaiheisia tauluja ja ruutuikkunoita koristivat pitsiverhot. Ulkona kahvilarakennuksen päädyssä heiluivat pyykit leppeässä kesätuulessa.

Olin kuullut huhuja, että kahvilan lihapullat ovat suussa sulavan herkullisia, mutta lauantaina niitä ei tarjoiltu. Lihapullien sijaan söimme seisovasta pöydästä saaristolaisaterian. Ruoka oli erittäin maukasta, mutta pienenä miinuksena oli hitaasti etenevä jono herkkuja notkuvan tarjoilupöydän äärellä. Lisäksi olisin toivonut enemmän kalavalikoimaa, sinappisillin ja graavilohen lisäksi.

Kahvilan kaunis maalaisidyllinen pihapiiri oli laaja ja kuulin, että se on vuosien saatossa ja suosion myötä laajentunut entisestään. Siellä täällä oli runsaasti erilaisia pöytäryhmiä ja jostain tuli nenääni vastapaistetun pizzan tuoksu. Puolen päivän jälkeen kahvilassa paistettiin myös pizzoja!

Herkullisen lounaan jälkeen matka jatkui eteenpäin ja totesin, että olisin voinut valokuvata saaressa ja sen kauniissa kesäkahvilassa vaikka koko päivän. Ennen Hangonkylän satamaan paluuta pysähdyimme uimaan ja rentoutumaan Hangon edustalle olevalle saarelle, jossa sijaitsi tuttavapariskunnan kaunis saunamökki. Illan tullen saavuimme takaisin Hangonkylään tukka takussa merituulesta, kasvot punaisena porottavasta auringosta ja tyytyväisenä kaikesta kauniista mitä meriretkellä näimme ja koimme.