Ulkosuomalaisesta ulkohankolaiseksi: Loma Kroatiassa

Kauan odotettu loma Kroatiassa on takanapäin. Viimeisestä Kroatian lomastani on kaksi vuotta ja olin niin odottanut, että pääsen jälleen suosikkikohteeseeni. Vietimme viikon Splitissä ja asuimme vanhan kaupungin muurien sisällä. Paikkaan jonne ei päässyt autolla ja jonka kapeilla kujilla kulkivat paikalliset matkalla kivijalkakauppoihin tai toreille sekä lukuisat turistit kartat kädessä tai painavan näköinen rinkka selässä. Huomasin myös, että Kroatiassa elettiin vielä MM-futiksen ansaittua jälkihuumaa.

Vanhan kaupungin kujilla riitti paljon kaunista nähtävää. Kivistä rakennettuja, beigen värisiä kauniita rakennuksia joiden ikkunoiden edessä olivat puiset ikkunaluukut ja joiden parvekkeilla tai ikkunan edessä pyykit kuivuivat kuumassa kesätuulessa. Yksi ainut seikka pisti niin vihaksi, sillä täällä päin Eurooppaa on vielä suurta "huutoa" töhriä seinät ja ovet.

Jos nälkä tai jano yllätti, niin aina löytyi kahvila, leipomo tai ravintola mistä sai suun kostuketta tai purtavaa. Italian vaikutus oli niin suuri ja sen huomasi lukuisista pizzerioista sekä kioskeista joista sai ostaa herkullisia pizzanpaloja evääksi vaikkapa rannalle. Koska sesonki oli huipussaan, niin iltaisin parhaimpiin ravintoloihin oli pitkät jonot tai pöytävaraus tarpeen. Lomani parhaat maut olivat hampurilainen ja seafoodpata. En ole eläissäni herkutellut niin mehukkaalla hampurilaisella ja padalla jossa oli mereneläviä maukkaassa tomaattiliemessä. Viinimaana Kroatia ei ole tunnettu, mutta kroatialainen valko -ja roseviini olivat erittäin laadukkaan makuisia. Kroatia lienee yksi Euroopan maista jolla ei ole minkäänlaista tupakkalakia. Joka paikassa sätkä paloi ja sitä sauhuttelivat niin naiset kuin miehetkin.

Kaupungin laitamilla näki monin verroin paikallisempaa elämää ja suurin osa paikallisista piti kotonaan pientä majoitustoimintaa monikansalliselle turistivirralle. Suljettujen takorautaporttien takana oli siistejä ja hyvin hoidettuja pikkupihoja kukkaruukkuineen ja pihatonttuineen. Ilmoille levisi myös ihana laventelin tuoksu. Ja ne ovet! Ne puiset, elämää nähneet, säänpieksämät ovet olivat jälleen suosikkikuvauskohteeni!

Kaupungin edustalla oli valtava satama josta pääsi saarihyppelyille viehättävien puupaattien kyydissä tai pikaveneillä. Satamaan lipuivat valtavat ökyhuvipurret sekä kalastajien sympaattiset kalastusveneet, tuoden saalista toreille ja ravintoloihin.

Vanhan kaupungin muurien sisältä oli muutaman kilometrin kävelymatka täpötäysille rannoille. Jostain oliivipuun alta löytyi aina varjoisa paikka, missä oli mukava viettää päivää uiden ja lukien jännittävää dekkaria sekä nauttien eväitä. Merivesi oli puhdasta, kirkasta ja viilentävää päivä päivältä kuumemmassa helteessä. Kaikkialla kuului kaskaiden sirinä ja ilman täytti pinjapuiden ihana tuoksu.

Loman viimeisenä iltana saimme kokea ainutlaatuisen ja koskettavan tapahtuman. Emme olleet tietoisia asiasta ja ihmettelin kun illan tullen kirkonkellot kumisivat. Konoba Portan ystävällinen tarjoilija kertoi meille, että pari päivää sitten oli menehtynyt kroatialainen suosikkilaulaja Oliver Dragojevits. Ruokailun jälkeen lähdimme kohti satamaa, josta vainajaa lähdettiin viemään viimeiselle matkalle katamaraanin kyydissä, kohti Corculan saarta. Rannoille oli kokoontunut tuhatpäinen yleisö osoittamaan kunnioitusta suositulle laulajalle. Kun katamaraani lähti rannasta kohti Corculan saarta, niin sitä seurasivat kymmenet veneet sumutorvet soiden. Rannalla olevat ihmiset taputtivat ja koko kaupungin täytti edesmenneen laulajan melankolinen musiikki. Huomasin, että jopa aikuisten miesten silmät olivat kyynelten sumentamat.